Reilu suomalainen perheyhtiö.

Helsinki-Tampere lentokenttä ja tunnin juna tallinnaan

10.05.2017 15.09

Pirkanmaan maakuntakaavassa vuodelle 2040 on suunnitteilla lisäratahanke, jota pidän erittäin hyvänä asiana. Samalla AIRRport-hanke, jossa Pirkkalan lentokenttää kehitetään kansainväliseksi ”point to point” -kentäksi on saanut tuulta purjeisiin. Tavoitteena on kehittää Tampere-Pirkkalan kenttää siihen suuntaan, että sieltä voisi lähteä miljoonittain matkustajia suoraan ulkomaille. AIRRport-hankkeessa on jo pitkälle vietyjä suunnitelmia siitä, miten lähtöselvitys ja turvatarkastukset hoidettaisiin Tampereen Rautatieasemalla. Idea on hyvä, mutta lentokenttä on väärä.

Check-in –toiminnot voisi hyvinkin hoitaa Rautatieasemalla, mutta sieltä tulisi päästä suoraan Helsinki-Vantaan kentälle. Tosiasia on, että nyt noin yhdeksän kymmenestä Tampereen seudun lentomatkustajasta jatkaa matkaansa Tampereelta Helsinkiin ja lentää sieltä eteenpäin tai matkustaa junalla Helsinki-Vantaan kentälle lähteäkseen sieltä maailmalle. Nyt kun körötellään junalla Tikkurilaan ja siellä vaihdetaan kehäradan lentokenttäjunaan, kasvaa matkustusaika turhan suureksi.

Ehdottaisin näiden kahden kehityshankkeen yhdistämistä. Nopeita junia on jo olemassa, mutta jos rata päivitetään uusille nopeuksille, kestäisi vain noin runsas puoli tuntia päästä luotijunalla suoraan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Kahden suuren kaupungin yhteistä kenttää voisi kutsua Helsinki-Tampere –kentäksi. Siitä muodostuisi uusi lähikenttämme. Huikeaa vai mitä?

Nopean yhteyden varmistamiseksi pitäisi lisäraide rakentaa maanalaisena juna-asemana Helsinki-Tampere kentän alle. Sieltä pääsisi hissillä suoraan ylös jatkamaan matkaa lentäen. Maanalainen juna jatkaisi matkaansa Pasilan ja Helsingin keskustan alla. Sieltä jatkettaisiin Suomenlahden alta Tallinaan.

Turussa puhutaan, että pitäisi saada tunnin juna Helsinkiin. Tampereella voisi ajatella hieman isommin ja laajemmin, eli tavoitella tunnin junaa Tallinnaan. Luotijunalla tämä olisi mahdollista.

Nopeasta junayhteydestä olisi Tampereelle suurta arvoa, koska siirtyisimme lähemmäksi Eurooppaa, varsinkin jos yhteys jatkuisi Tallinnaan. Tällainen rata kutistaisi maailmaa myönteisessä mielessä. Kysymys kuuluukin, pitäisikö katsoa jo nyt hieman kauemmas jos Tampereen alue halutaan saada oikeaan nousuun? Kaupunkisuunnittelussa tähtäin voisi olla vuodessa 2100 eikä muutaman vuosikymmenen päässä. Pirkkalan kenttä on suoraan sanoen liian lähellä Helsinki-Vantaan kenttää.

Esimerkkejä ei tarvitse hakea kovinkaan kaukaa. Kun Juutinrauman silta toteutui Tanskan ja Ruotsin välille yhdistyivät myös kaksi suurta talousaluetta. Silta sujuvoitti työ- ja matkailuliikennettä sekä kuljetuksia. Taloudellinen hyöty on ollut valtava molemmille osapuolille.

Sanotaan, että kannattaa varoa toiveita, sillä ne saattavat toteutua. Jos tämän kirjoituksen asiat muuttuvat todeksi, saatamme tulevaisuudessa asua tuoreessa miljoonakaupungissa.

Miikka Routama
Pohjola Rakennus Oy Häme
Toimitusjohtaja

Miikka-Routama-nimityskuva


0 kommenttia | Kommentoi

Kohtuuhintaisia asuntoja hyvällä yhteistyöllä

07.03.2017 14.49

Julkisuudessa käydään paikoin kiivastakin keskustelua asuntojen hinnoista. Syyttävät sormet osoittavat milloin mihinkin suuntaan, ja osansa saavat niin viranomaiset, maanomistajat, rakennusyhtiöt kuin arkitehditkin. Syiden pohtiminen on toki paikallaan, mutta toistensa syyllistäminen ei auta asiaa. Peräpeiliin tuijottamista tärkeämpää onkin katsoa eteenpäin ja miettiä yhdessä, millä keinoilla kohtuuhintaista rakentamista voitaisiin edistää.

Pohjola Rakennuksella on tällä hetkellä rakenteilla yli 2000 asuntoa. Se on huikea määrä ja kertoo, että olemme osanneet vastata markkinoiden tarpeisiin: kustannustehokkaalle ja hyvin konseptoidulle rakentamiselle on kysyntää. Olemme olleet myös aktiivisia kaavakehityksessä ja saaneet siksi sopivia aluerakentamishankkeita hyvillä sijainneilla. Lisäksi olemme ymmärtäneet alueenmukaisen rakentamisen merkityksen: onnistuneen lopputuloksen kannalta kunkin alueen ominaispiirteiden huomioiminen ja ympäristön asukkaiden kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää.

Meillä on hyviä kokemuksia toimivasta yhteistyöstä eri tahojen kesken. Uskomme kuitenkin, että paljon on vielä parannettavaakin. Siksi haemme vastausta kysymykseen: kuinka hyvällä arkkitehtuurilla sekä kaavoittajien ja rakentajien välisellä yhteistyöllä voidaan lisätä kohtuuhintaista asumista? Olemme parhaillaan teettämässä aiheesta lopputyötä Tampereen teknillisessä yliopistossa, mutta lisäksi esitän avoimen ja lämpimän kutsun kaikille asianosaisille tai aiheesta muuten kiinnostuneille. Olitpa sitten rakentaja, kaavoittaja, arkkitehti, viranomainen tai tavallinen kansalainen, kanna oma kortesi kekoon ja osallistu keskusteluun. Kaikki rakentavat ajatukset, kysymykset ja vastaukset ovat tervetulleita.

1 kommentti | Kommentoi

Suomi on unohtanut rakennusalan

09.02.2017 08.23

Koulutuspolitiikassa on tehty rakennusalan kannalta huonoja päätöksiä,
eikä rakentamisen tutkimukseen panosteta riittävästi.

RAKENNUSALALLA on mennyt viime aikoina hyvin. Se on ollut harvoja
kasvualoja muuten hitaasti elpyneessä Suomen taloudessa. Ellei
­rakennusala olisi ollut maan talouden veturina, esimerkiksi
työttömyysluvut näyttäisivät selvästi synkemmiltä kuin nykyisin.

Rakentaminen ja rakennetun ­ympäristön ylläpito tarjoavat töitä joka
viidennelle Suomen työllisistä. Miljardin euron investointi
raken­tamiseen tuottaa työtä välittömästi tai välillisesti 15 000
ihmiselle ­vuoden ajaksi. Teknologiateolli­suudessa samansuuruinen
investointi työllistää vuodeksi 9 000 henkilöä.

Liialliseen tyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole aihetta. Rakennusalan
tilanne voisi olla selvästi nykyistä parempi. Tulevaisuudennäkymät
olisivat valoisammat, jos poliitti­sessa päätöksenteossa ymmärrettäisiin
ottaa enemmän huomioon rakennusalan kehittämis­tarpeita. Nyt päättäjät
näyttävät ­pikemminkin unohtaneen rakennusalan, joka ei taida olla yhtä
muodikas kuin vaikkapa teknologia- tai ohjelmistoala. Tai ehkä
päättäjien jakamaton huomio on keskittynyt viennin edistämiseen.

VIIME VUOSINA rakennusala ei ole juuri saanut innovaatioita
rahoittavalta Tekesiltä varoja uusiin hankkeisiin. Myös
koulutuspolitiikassa on tehty huonoja päätöksiä.

Tuntuu siltä, ettei Aalto-yliopistossa oteta rakennusalaa tosissaan.
Päävastuu rakennusalan tarpeita vastaavan korkeakoulutuksen
tar­joamisesta on siirtynyt melkein ­yksinomaan Tampereen teknilliselle
yliopistolle. Osa lahjakkaista opis­kelijoista valitseekin jonkin toisen
koulutusalan, kun pääkaupunki­seudulla ei ole kunnollista alan
­korkeakoulutusta.

Aalto-yliopiston kannattaisi pyrkiä löytämään yhteinen sävel rakentajien
kanssa koulutussisältöjen suunnittelussa ja esimerkiksi uusien tutkimus-
ja kehityshankkeiden käynnistämisessä. Tästä olisi hyötyä kaikille
osapuolille.

Huippututkimukseen kannattaa panostaa rakennusalallakin. Suomi on tässä
selvästi esimerkiksi Ruotsia jäljessä.

VAHVAT SISÄMARKKINAT ovat Suomen etu, ja rakennusala on avainasemassa
niiden luomisessa. Pai­kallisten rakennusalan yrittäjien saamat tuotot
jäävät kiertämään paikallistalouteen ja luovat sinne vau­rautta.

Rakennusalaa tukemalla olisi mahdollista nostaa työllisyysastetta
nykyisestä 68 prosentista lähemmäs hallituksen 72 prosentin tavoitetta.
On hyvä muistaa, että Ruotsissa työllisyysaste on 75 prosentin ­luokkaa.

Rakennusalaa ei useimmiten ­yhdistetä vientiin, mutta suoma­laista
rakennusalan osaamista voitaisiin viedä vielä nykyistä enemmän
ulkomaille. Rakennusalasta voisi kehittyä yksi palveluviennin tukijalka.

Suomalaisten yritysten kirouk­sena on jämähtää keskikokoisiksi.
Rakennusalalla nykyinen poliittinen päätöksenteko ei ainakaan helpota
tästä kirouksesta vapautumista. ­Kilpailukyky ja palvelukonseptit täytyy
rakentaa ensin kotimaassa, jotta kansainväliseen kasvuun pääs­täisiin.

VALTIOVALLAN avustuksella rakennusala voisi kehittää uusia innovaatioita
yhteistyössä nousevan cleantech-alan kanssa.

Kilpailu kasvavilla kansainvälisillä puhtaan teknologian markkinoilla on
äärimmäisen kireää. Suomessa kokeiluhankkeiden käyntiin saaminen on
ollut varsinkin pienille yrityksille vaikeaa.

Kansainvälisille markkinoille päästäkseen cleantech-yritykset
­tarvitsevat ehdottomasti referens­sejä kokeiluhankkeista. Onnistuneet
kokeiluhankkeet taas todistaisivat rakennusalan yritysten osaami­sesta.

RUOTSISSA tällaisia jännittäviä hankkeita, joissa yhdistyvät monien
alojen osaaminen, kehittää esi­merkiksi Linköpingissä toimiva
Plantagon-yhtiö. Kyseessä on ruotsalainen ratkaisu kaupungistumisen ja
ruoan tuottamisen yhdistämiseen kestävällä tavalla.

Vastaavat rakennukset voivat yleistyä tulevaisuudessa, mikäli ­tällaiset
kokeiluhankkeet osoittautuvat lupaaviksi tai menestyksel­lisiksi.

Juha Metsälä
Konsernijohtaja
Pohjola Rakennus

0 kommenttia | Kommentoi

Tehokas kaavoitus voisi muuttaa Länsimetron farssista menestystarinaksi

23.11.2016 15.12

Länsimetron rakentaminen on ollut alusta alkaen kivikkoista ja koko hanketta pidetään yleisesti farssina. Syynä tähän voi pitää erityisesti huonoa tiedolla johtamista eri osapuolten taholta, vaikka syitä on monia. Tiedolla johtamisessa olennaista on se, että päätöksentekijöillä on riittävän tarkka tilannekuva johtamisen tukena. Tämän tilannekuvan rakentamisessa ja levittämisessä eri tahoille epäonnistuttiin pahemman kerran.

Tehdyistä virheistä on syytä ottaa opiksi, mutta ei kannata kuitenkaan jäädä murehtimaan menneitä liiaksi vaan energia kannattaa suunnata tilanteen kääntämiseksi parhain päin. Kannattaa pitää mielessä, että kaikesta töppäilystä huolimatta Länsimetro on hyvä ja tärkeä hanke pääkaupunkiseudulle. Oikeilla päätöksillä se voi olla edelleen myös varsin kannattava hanke siihen sijoittaneille kaupungeille ja koko yhteiskunnalle. On syytä pitää myös mielessä, että kansainvälisessä vertailussa Länsimetrohanke tuli melko halvaksi.

Länsimetrohankkeen kääntämisessä menestystarinaksi keskeisessä asemassa on kaavoitus. Asemien lähelle kannattaisi kaavoittaa vielä paljon nykyistä enemmän ja tehokkaammin, koska ne tulevat olemaan houkuttelevia asuinpaikkoja ja alueen ihmiset tarvitsevat riittävästi palveluja. Tiheä ja toimiva kaupunkirakenne säästäisi myös luontoa ja edistäisi ihmisten terveyttä, jos uudet vireät keskukset houkuttelevat asukkaiden perässä kauppoja ja yrittäjiä näille alueilla, jolloin ideaalitilanteessa keskeisimmät palvelut ovat lähellä kävely- tai pyöräilymatkan päässä ja tietysti itse metro olisi lähellä. Lisäkaavoituksen avulla kunnat saisivat kerättyä rahoitusta kaavoitusmaksuina ja myymällä tontteja omistamiltaan maa-alueilta asemien läheisyydestä.

Metron on tällä hetkellä arvioitu olevan puoli miljardia euroa kalliimpi kuin vuonna 2006 arvioitiin. Nopeasti laskettuna voidaan ajatella, että metroasemien lähellä rakennusoikeuden hinta on 1000-1500 €/kem². Kaupunkien kannattaisikin kaavoittaa 500.000 kem² rakennusoikeutta lisää tai aiempaa tehokkaammin. Yhden asunnon rakentamiseen tarvitaan noin 60 kem² rakennusoikeutta, eli uusia koteja tulisi rakentaa reilut 8000 lisää. Tämä olisi yksinään 1,5 miljardin asuntourakka ja yhteensä muun rakentamisen kanssa noin 2 miljardin suuruinen urakka. Karkeasti voidaan arvioida, että rakentamiseen käytetyistä varoista yhteiskunta saa takaisin noin puolet veroina ja veroluonteisina maksuina. Yhdessä tonttien myyntitulojen ja kaavoitusmaksujen kanssa yhteiskunta voisi jäädä 1,5 miljardia euroa voitolle.

0 kommenttia | Kommentoi

Iso osa sisäilmaongelmista johtuu kymmenien miljardien korjausvelasta

19.10.2016 08.00

Eri medioissa on nostettu esiin melko uusien rakennusten sisäilmaongelmia. Julkisella puolella sisäilmaongelmia on esiintynyt esimerkiksi Kirkkonummen uudessa kunnantalossa, Kuopiossa vuonna 2011 valmistuneessa Martti Ahtisaaren koulussa ja Vantaalla Kanniston koulussa. Myös uusissa pakettitaloissa on kerrottu olevan sisäilmaongelmia. Meidän rakentajien on syytä toimia vastuullisesti ja huolehtia, että veronmaksajat saavat laatua rahoilleen vastineeksi. 

Huono sisäilma voi sairastuttaa pysyvästi. Erityisen traagisia ovat etenkin päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmat, sillä niistä aiheutuneet ongelmat voivat rajoittaa lasten ja nuorten elämää pitkälle tulevaisuuteen. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan vuonna 2012 teettämän tutkimuksen mukaan 12–18 prosentissa suomalaisista kouluista ja päiväkodeista oli merkittävä kosteus- tai homevaurio. Toisen tutkimuksen mukaan Suomalaisissa kouluissa ja päiväkodeissa home- ja kosteusongelmille altistuu neljännes lapsista.

Vaikka uusien rakennusten sisäilmaongelmat nousevat näyttävästi esille, todellisuus on kuitenkin se, että rakentamisen laatu on vuosi vuodelta parantunut. Pahimmat sisäilmaongelmat ovat vanhoissa rakennuksissa, joissa on riskirakenteita – eritoten jos niiden korjausta ja huoltoa on laiminlyöty. Valtaosa sisäilmaongelmaisista julkisista rakennuksista on rakennettu vuosina 1960–1990 ja ne ovat nyt suurten korjausten tarpeessa. 

Kunnat omistavat liki kymmenen prosenttia maamme rakennuskannasta. Korjausvelkaa kunnilla oli vuonna 2015 arvioiden mukaan yhteensä yli viisi miljardia euroa ja summa on kasvussa vuosi vuodelta. Sisäilmaongelmien poistamiseksi olisikin syytä vauhdittaa vanhojen rakennusten korjauksia tai purkuja. Työterveyslaitoksen suorittaman tutkimuksen mukaan homevaurioiden aiheuttamien terveyshaittojen hinta on vuosittain 450 miljoonaa euroa. Homeiset rakennukset korjattaisiin 1,4 miljardin euron kertaluontoisella panostuksella. Investointi ihmisten terveyteen maksaisi siis itsensä takaisin hyvin nopeasti.  

Päättäjien tulisi siis ottaa huomioon myös huonosta sisäilmasta johtuneet tuottavuuden ja ansioiden menetykset. Korjausvelan vähentämistä tulisi priorisoida valtion ja kuntien budjeteissa sekä huolellisella suunnittelulla ja ennakoinnilla pyrkiä ehkäisemään tarpeetonta korjausvelan karttumista. Ei ole mitään järkeä päästää kansallisvarallisuuttamme homehtumaan purkukuntoiseksi, ja sitten pakon edessä rakentaa uutta tilalle. 

Korjausvelan hallinnassa tarvittaisiin nykyistä enemmän tiedolla johtamista. Päätöksenteon tueksi olisi hyvä kerätä tarkka tietojärjestelmä. Näin voitaisiin luoda täsmällinen tilannekuva sekä analysoida sitä, mihin korjauksiin panostamalla saavutettaisiin suurimmat säästöt pitkällä aikavälillä. Kiinteistöissä tulisi ottaa käyttöön myös sähköiset huoltokirjat.

Hyvä tapa kuntien korjausvelan pienentämiseen olisi luopua turhista kiinteistöistä. Johtava konsultti Esko Korhonen kuntaliiton omistamasta FCG Konsultointi Oy:stä esitti viime vuonna, että kunnissa noin joka kolmas toimitila on vailla käyttöä, turhana menoeränä taseessa. Taseen kunnat voisivat laittaa töihin myös kiinteistöjä myymällä ja jäämällä niihin vuokralle. Tätä mallia on hyödynnetty menestyksellä mm. Ruotsissa, Iso-Britanniassa, Hollannissa ja Australiassa.

On hyvä pitää mielessä myös se, että sisäilmaongelmia niin vanhoihin kuin uusiinkin rakennuksiin aiheuttaa väärä käyttö ja puutteellinen huolto. Esimerkiksi energiankulutuksessa on saatettu pyrkiä säästämään sammuttamalla koneellinen ilmanvaihto yön tai viikonlopun ajaksi. Yksisilmäisesti energiatehokkuuteen keskittyminen voi johtaa sisäilmaongelmiin, joiden korjaamisesta aiheutuvat kulut ovat niin mittavia, ettei energiaa säästämällä päästäisi samoihin lukuihin sadassakaan vuodessa.  

0 kommenttia | Kommentoi

Sijoitusasuntojen tarjonta ei vastaa kysyntää

15.09.2016 10.12

Sijoitusasuntojen kysyntä on ollut heikosta taloustilanteesta huolimatta niin mittavaa, että asuntorahastojen on spekuloitu ajautuvan kuplaan. Taloudeltaan verrattain vakaiden Pohjoismaiden asuntomarkkinat ovat alkaneet houkutella matalalla riskitasollaan yhä enemmän myös ulkomaisia sijoittajia. Kuplaennustusteiden pohjalla on se, että asuntojen nykyhinnoilla niistä on vaikeaa saada kilpailukykyistä tuottoa. Kuplasta on sikäli turha puhua, että suurelle kysynnälle on nähtävissä selkeät perusteet.

Isoin ajuri asuntobuumin taustalla on kaupungistuminen. Suuret kaupungit houkuttelevat koulutus- ja työpaikoillaan muuttoliikennettä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin sekä esimerkiksi turvapaikan saaneita pakolaisia. Kaupunkien kasvua tukee myös nuori ikäjakauma ja sitä kautta korkea syntyvyys. Suomi on kaupungistumiskehityksessä muuta maailmaa jäljessä, mikä tarkoittaa sitä, että kohtuuhintaisten kaupunkiasuntojen kysyntä voi olla vielä kaukana piikistään.

Kaupunkiasumisen suosio ei ole vain taloudellisen pakon, kuten työkeskittymien, sanelemaa. Se kuvastaa laajempaa arvomaailmojen muutosta. Perinteinen unelma omakotitalosta parin hehtaarin tontilla on muuttumassa kaupunkiasunnoksi keskustan sykkeestä. Arvomuutos näkyy myös siinä, että yhä useammat – eritoten nuoret – asuvat mieluummin vuokralla kuin omistusasunnossa sen tuoman liikkumavaran vuoksi. Toki monesti vuokraaminen on taloudellisen tilanteen sanelemaa; laskusuhdanteet tyypillisesti lisäävät vuokra-asumisen suosiota.

Perusongelma on tällä hetkellä se, ettei hyvien, kohtuuhintaisten sijoitusasuntojen tarjonta vastaa kysyntää. Rakenteilla olevan kohteen nettotuoton tulee olla noin neljän prosentin luokkaa houkutellakseen sijoittajia. Tällaista tuottoa on mahdollista saada vain kohtuuhintaisista kohteista (4000 €/m² pääkaupunkiseudulla ja reilut 3000 €/m² muissa kasvukeskuksissa), joita on tonttipulan vuoksi tarjolla niukasti. Tilannetta ei helpota rakennuskustannusten yleinen nousu.

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute on johtanut vuokrien nopeaan nousuun. Etenkin yksiöiden hinnat ovat kohonneet pääkaupunkiseudulla jo kipurajan tuntumaan tai sen yli. Vuodesta 2012 alkaen vuokrat Suomessa ovat nousseet huomattavasti nopeammin kuin kuluttajahintaindeksi. Pitkässä juoksussa vuokrat eivät voi mitenkään nousta nopeammin kuin kuluttajien käytettävissä olevat tulot. Kipurajan tavoittaminen Helsingissä on ohjannut sijoittajien huomiota kohteisiin Espoossa ja Vantaalla, missä vuokrataso nousee hiljalleen kohti Helsingin hintoja.

Kasvukeskuksiin on kaavoitettu paljon uusia asuinalueita, mutta muuttovirtojen pysyessä tasaisen vuolaina, on haasteena pitää tämä kehitys yllä. Vuokrien hintatason pitäminen siedettävänä edellyttää asumispoliittisia ratkaisuja kuten kaavoituksen lisäämistä entisestään ja rakentamiseen liittyvien normien purkua. Näin saataisiin markkinoille asuntosijoittajia kiinnostavia kohtuuhintaisia kohteita, ja siten lisättyä yksityisten vuokra-asuntojen tarjontaa.
Ei ole mitään merkkejä siitä, että kiinnostus kompakteja ja kohtuuhintaisia, hyvien liikenneyhteyksien varrella olevia asuntoja kohtaan olisi hiipumassa. Päinvastoin. Ne menevät jatkossakin kuin kuumille kiville.

1 kommentti | Kommentoi

Rakennusalaa tulee vauhdittaa kohdennetuin veronkevennyksin

11.08.2016 11.25

Talouden elpyminen vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen on ollut Suomessa hidasta. Viime kesäkuussa työttömyys kääntyi vihdoin laskuun ensimmäisen kerran sitten maaliskuun 2012. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi otettuun 72 prosentin työllisyyteen on kuitenkin matkaa. Viimeisimmässä mittauksessa kausi- ja satunnaisvaihteluista tasoitettu työllisyyden trendi oli 68,5 prosenttia. Talouden elpymistä uhkaavat myös synkät pilvet kuten Brexit ja suurien pankkien ongelmat esimerkiksi Saksassa ja Italiassa. Kauan odotettua kasvua voidaan joutua vielä odottamaan pitkään, jollemme reagoi tilanteeseen.

Rakennusala työllistää Suomessa noin 250 000 henkilöä. Rakentamisessa ja kiinteistönpidossa sekä niihin liittyvissä palveluissa työskentelee yhteensä noin 520 000 henkilöä. Tämä klusteri on suurin työllistäjä Suomessa. Rakennushankkeiden myönteiset heijastusvaikutukset ovat myös suuria. Yksi rakentaja työllistää lähteestä riippuen kahdesta viiteen henkilöä muilla toimialoilla.

Rakennushankkeet työllistävät erityisesti paikallisia ihmisiä ja piristävät alueiden talouksia. Esimerkiksi Pohjola Rakennuksessa me hyödynnämme hankkeissamme paikallisia osaajia. Globalisaatio tai automaatio ei ole purrut rakennusalaan vähentäen työpaikkoja samalla tavoin kuin muilla teollisuuden aloilla.

Asuntorakentamisen elvyttäminen olisikin järkevää politiikkaa talouden elvyttämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi – etenkin, kun samanaikaisesti kasvukeskuksissa on huutava pula kohtuuhintaisista asunnoista. Hypon Brotherus totesi tänään (11.8.) Kauppalehdessä asuntojen hintojen pysyvän kurissa, kun uudisrakentamista on riittävästi. Uudistuotanto on täten hyväksi maallemme: kaupunkien maltillinen hintakehitys mahdollistaa ihmisten muuttamisen työn perässä, edistäen työllisyyttä sekä nostaen tuotettua lisäarvoa – olettaen, että työn perässä muuttava ei etsi huonommin tuottavaa työtä. Yksi hyvä tapa edistää asuntorakentamista olisi rakentamiseen liittyvien verojen alentaminen. Suomessahan uuden asunnon hinnasta on miltei puolet veroja ja veroluonteisia maksuja (VTT 2014).

 Rakennusteollisuus - verot

Kuvan lähde: Rakennusteollisuus ry

Eräs maamme taloudellista kehitystä hidastavista veroista on varainsiirtovero. Varainsiirtovero pienentää muuttohalukkuutta: ihminen lukkiutuu sijaintiinsa eikä lähde yhtä helposti muuttamaan työn perässä, jumiuttaen täten myös asuntokauppaa. Tutkimusten mukaan (VATT 2013) varainsiirtoveron nousu yhdellä prosenttiyksiköllä vähentää asuntokauppoja noin 10 – 20 prosenttia. Kääntäen ilmaistuna siis nykyisen 2 %:n varainsiirtoveron poistaminen voisi lisätä asuntokauppoja 20 – 40 %. Tämä olisi merkittävä piristysruiske rakennusalalle sekä samalla edistäisi työvoiman liikkuvuutta.

Maassamme rakennetaan vuodessa noin 15 000 asuntoa. Jos varainsiirtoveron poistolla olisi tutkimusten mukainen vaikutus myös käänteiseen suuntaan ja se kohdistuisi suoraan uudistuotantoon, asuntotuotanto voisi kasvaa noin miljardilla eurolla vuodessa. Tämä edistäisi kaupungistumista ja työllistäisi ihmisiä rakennusalalla sekä sen ulkopuolella.

Varainsiirtoveron poistossa täytyy kuitenkin toimia viisaasti. Varainsiirtoveron kokonaiskertymä tänä vuonna on arvioiden mukaan noin 700 miljoonaa euroa. Tästä suurin osa saadaan asuntokaupan varainsiirtoverona. Tätä on esitetty esimerkiksi Kokoomuksen eduskuntaryhmän raportissa kompensoitavaksi asuntojen luovutusvoittojen verovapautta rajoittamalla. Huonosti toteutettuna tämä verouudistus voisi viedä ojasta allikkoon pahentaen asumisen lukitusvaikutusta.

Asumisen luovutusvoittojen kiristämisen on havaittu tutkimuksissa vaikuttavan etenkin pienempiin asuntoihin muuttavien liikkuvuutta. Tämä lukitusvaikutus on nähtävissä esimerkiksi Ruotsissa vuosina 2006 – 2008 tehtyjen verouudistusten jälkeen, kun asumisen verotuksen painopiste siirrettiin luovutusvoittojen verotukseen. Yksi harkinnanarvoinen malli olisi varainsiirtoveron poistaminen tai alentaminen uudiskohteilta. Tämä edistäisi asuntokannan uudistumista, työllisyyttä sekä asumisen laadun positiivista kehitystä.

Varainsiirtoveron poistamisen lisäksi myös rakentamisen arvolisäverokannan alentamista nykyisestä 24 %:sta lähemmäksi esimerkiksi ruoan, liikkumisen tai lääkkeiden 10 - 14 %:n arvonlisäkantaa kannattaisi harkita. Asuminen on kuitenkin keskeinen osa ihmisen hyvinvointia siinä missä ravinto ja terveyskin.

0 kommenttia | Kommentoi

Digitalisaatiosta tuottavuusloikka rakentamiseen?

22.06.2016 16.53

Drone

Rakennusalaa vaivaa nykyään tehottomuus. Useilla toimialoilla tuottavuus on kasvanut merkittävästi vuosien aikana, mutta rakennusalalla ei tällaista harppausta ole nähty. Moni rakennusalan ulkopuoleinen toimija onkin nähnyt mahdollisuuksia rakennusalalla, sillä toimintamallien tehostamisessa on suuri liiketoimintamahdollisuus. Keskeisiä ajureita rakennusalan kehitykselle ovat tietomallinnus, tekoäly ja koneoppiminen, 3D-tulostus ja robotiikan kehitys.

Teknologialla tehottomuutta vastaan

Mahdollistavana tekijänä on kaiken mahdollisen digitalisointi ja tietomallinnus. Tietomallit mahdollistavat puolestaan toiminnan automatisointia monilla eri tasoilla. Tietomallinnus tekee toiminnasta läpinäkyvää ja auttaa esimerkiksi kilpailutuksien voittamisessa, kun toimija pystyy dataan perustuen osoittamaan hyvin tarkasti, mitkä ovat olleet edellisten hankkeiden kustannukset ja niiden pohjalta ennustamaan tulevien hankkeiden kustannuksia. Tämä toimintatapa on toiminut hyvin esimerkiksi Pihlajalinnassa terveydenhoitoalalla. Tilaajat pitävät ennustettavuudesta.

Tietokonemallinnukseen pystytään yhdistämään esimerkiksi koneoppiminen. Tulevaisuudessa voi olla mahdollista, että dronet käyvät skannaamassa kehitettävän tontin. Tämän jälkeen tekoäly, johon on syötetty valtava määrä rakennusten tietomalleja, kaavamääräyksiä ja muita tietoja, pystyisi niiden pohjalta kehittämään optimoidut piirustukset tontille sopivasta rakennuksesta, jotka ihmiset tarkistavat ja tekevät tarvittaessa pieniä muokkauksia. Tämän jälkeen paikalle tuotaisiin 3D-tulostimet ja robotit, jotka tulostavat valmiin rakennuksen. Ihmiset vahtivat näitä laitteita varmuuden vuoksi, pääasiassa luodakseen turvallisuuden tunnetta.

Rakennukset tulevat olevaan täynnä antureita, jotka ovat yhteydessä nettiin. Ne tulevat edistämään myös rakennusten ylläpidon ja huollon automatisointia. Rakennus voi ilmoittaa itse huoltoyhtiölle, mitkä kohteet vaativat huoltoa.

Googlen emoyhtiön Alphabetin toimitusjohtaja Eric Schmidtin mukaan 3D-tulostus rakennusalalla tulee olemaan yksi kuudesta teknologiasta, jotka tulevat mullistamaan maailmaa. Hänen mukaansa rakentamisesta voidaan tehdä halvempaa, tehokkaampaa ja laadultaan parempaa, kun 3D-tulostus integroidaan rakentamiseen. Näin rakennusaikoja saadaan lyhennettyä ja kaikki rakenteet voidaan tehdä kierrätetyistä materiaaleista. Rakentaminen myös tapahtuisi työmailla, eikä puolivalmiita materiaaleja tarvitsisi kuljettaa. Tietojärjestelmäpuolen osaajat ovat osoittaneet kiinnostusta rakentamiseen, ja huhujen mukaan IBM on jo osallisena Tukholmassa käynnissä olevassa rakennushankkeessa.

Tällaiset edellä mainitut kuvitelmat voivat mennä teknoutopioiden puolelle, mutta voisi kuvitella, että ainakin joitain rakennusalaa mullistavia teknologioita tulee syntymään, jos yhteiskunnat ja taloudet muuten pysyvät riittävän vakaina. Mutta edessä onkin merkittävä haaste.

Öljyn hinta iskee rakennusalaan – ratkaisu teknologiasta?

Halpa energia on loppumassa, vaikka öljy onkin ollut lähivuosina edullista. Öljyn tuottajat tarvitsevat 70-80 dollaria barrelilta, jotta öljyn tuottaminen ei olisi tappiollista. Viime aikoina hinnat ovat olleet selvästi alle tämän ja se on pakottanut tuottajat leikkaamaan kulujaan erityisesti uusien öljylähteiden etsinnästä. Kun uusien öljylähteiden etsimiseen ei investoida ja vaikeissa paikoissa olevia lähteitä ei kehitetä, tulee ajan myötä öljystä olemaan niukkuutta markkinoilla, mahdollisesti jo vuonna 2018.

Maailmantalous on niin heikossa jamassa, että se ei kestä yli 70 dollarin hintoja barrelilta. Öljyn tuottajat tarvitsevat puolestaan yli 70 dollarin hintoja, jotta niiden olisi kannattavaa jatkaa toimintaansa. Vaikka öljyä on maan alla vielä todella paljon, sitä ei ole kannattavaa pumpata sieltä ylös, jos hinnat eivät nouse merkittävästi.

Kaivos

Öljyä on vaikeaa korvata rakennusalla uusiutuvilla energianlähteillä. Ei ole olemassa esimerkiksi sähkökäyttöisiä kuorma-autoja tai kaivureita, jotka korvaisivat nykyiset dieselillä toimivat koneet. Raaka-aineiden louhintaan, kuljetukseen ja valmistukseen kuluu valtavasti öljyä.

Tässä mielessä uuden öljyä säästävän teknologian, kuten 3D-tulostuksen, ottaminen käyttöön voi olla rakennusalalle paitsi tuottavuusloikka, myös elinehto. Yhtä tärkeää on valmistaa mahdollisimman paljon paikallisesti, jolloin kuljetuksiin ei tuhlaannu energiaa.

Lähteitä:

http://www.3ders.org/articles/20160503-3d-printed-buildings-can-improve-the-planet-says-googles-eric-schmidt.html

http://www.artberman.com/returning-to-market-balance-how-high-must-prices-be-to-save-the-oil-industry/

http://www.reuters.com/article/us-oil-exploration-idUSKCN0YE1F5

0 kommenttia | Kommentoi

Suomi jäljessä Viroa ja Ruotsia: mihin menee asumisen hinta?

19.04.2016 11.04

IMF:n uusin selvitys asumisen hinnasta kertoo monia mielenkiintoisia seikkoja, kun Suomea verrataan naapurimaihin. Tammikuussa päivitetyt tiedot kertovat, että Suomen asuntojen hinnat pysyivät viime vuoden edellisvuoden tasolla, kun ne kasvoivat muissa Pohjoismaissa sekä Virossa. Suomalaiset myös velkaantuivat vuoden vertailukaudella vähemmän kuin virolaiset, ruotsalaiset tai norjalaiset.

Housepricesaroundtheworld

Kuvan lähde: IMF, käytetään luvalla.

Vielä mielenkiintoisempaa on se, että vaikka maassamme puhutaan heikoista taloudellisista ajoista ja tarpeesta kiristää vyötä, ovat palkat nousseet vuodesta 2010 nopeammin kuin asuntojen hinnat. Muissa tutkituissa Pohjoismaissa, Virossa sekä erityisesti saksankielisissä maissa asuntojen hinnat ovat nousseet palkkatasoon verrattuna huomattavasti Suomea nopeammin.

Asuntokuplan pitäisi siis olla kaukana ja hinnoilla olisi tilastojen mukaan varaa nousta. Suomessa onkin patoutuneita asumiseen liittyviä tarpeita, mitkä näkyvät esimerkiksi asumisen ahtautena: talouteen ei luoteta ja tällä hetkellä ihmiset ovat odottavalla kannalla – mieluummin asutaan ahtaasti kuin ollaan valmiita luottamaan talouden kasvuun ja hankkimaan riittävää määrää neliöitä. Samaan aikaan ulkomaiset yhtiöt ovat kiinnostuneet Suomesta. Mainittakoon tässä yhteydessä esimerkkinä, että ruotsalainen kiinteistösijoitusyhtiö omistaa enemmistön SATO:sta.

Luottamusta talouden kasvuun lisää hallituksen päätös 700 miljoonan euron liikennehankkeista, jotka saavat rahoitusta vuosina 2017–2020. Hankkeista esimerkiksi Raide-Jokerin arvioidaan mahdollistavan jopa 80 000 asunnon rakentamisen Helsinkiin ja Espooseen vuoteen 2050 mennessä. Myös Tampereen ratikkahankkeella on suora yhteys asuntorakentamiseen, sillä sen vaikutuspiirissä arvioidaan olevan mahdollista rakentaa 36 000–45 000 uutta asuntoa vuoteen 2040 mennessä. Arvioiden mukaan suuri osa näistä asunnoista jäisi rakentamatta ilman raideinvestointeja.

Samalla meidän tulisi tarjota ihmisille mahdollisuuksia. Kohtuuhintaista asumista tarvitaan. Kun maamme kaupungistuu ja työt keskittyvät, eivät varsinkaan matalapalkkaiset pysty muuttamaan työn perässä kalliiseen ja ahtaaseen kaupunkiin. Kun asumiseen ei ole varaa, se maksaa lopulta valtiolle – monet pienillä paikkakunnilla asuvat joutuvat tekemään koulutustaan vastaamatonta työtä – jos työtä löytävät.

Asuntojen hinnasta on VTT:n vuonna 2014 tekemän selvityksen mukaan jopa 45 % veroja tai veroluonteisia maksuja. Nyrkkisääntönä voidaan myös pitää, että kaavoituskorvaus ja tontin hinta muodostavat noin kolmanneksen asunnon hinnasta. Pääkaupunkiseudulla, jossa maan hinta on muuta maata korkeampaa, vain 40 % asunnon hinnasta muodostuu rakentamisesta ja siihen käytetyistä materiaaleista ja palveluista. Asumisen hinta on aina poliittinen päätös: Joko ihmisille halutaan tarjota koteja tai sitten ei haluta.

5.4.2016 esitetyssä Arman Pohjantähden alla -sarjan jaksossa käytiin läpi maamme asunnottomien tilaa. Asuntopula pitää ihmisiä kadulla. Maassamme on kova pula kohtuuhintaisista asunnoista. Meidän tulee tehdä töitä myös kohtuuhintaista asumista kaipaavien eteen, eikä pelkästään kalliita asuinalueita hyvin toimeentuleville.

Nopea tie asuntojen hinnan kohtuullistamiseen on vero- ja kaavoituspäätösten ohella normien karsiminen.

  • Sitten vuoden 1945 maassamme ei ole sodittu, silti meillä on uusissakin rakennuksissa oltava väestönsuojat. Mielestäni väestönsuojat eivät kuulu nykyaikaiseen asuntorakentamiseen.
  • Kaupungin ykköskulkuneuvo on hissi ja kakkosena tulevat julkiset kulkuneuvot – silti kaupunkeja kaavoitetaan yhä fossiilisten polttoaineiden sanelemana. Jokaista asuntoa kohden on oltava tietty määrä autopaikkoja. Eikä tässä oteta huomioon ollenkaan sitä, millä nykyihminen haluaisi kulkea – tai ajatella sitä, millä tulevaisuudessa liikumme. Ehkä liian usein uskomme oman käyttäytymisemme vastaavan asiakkaidemme toimintatapoja?
  • Arkkitehtuuriakaan ei tulisi sanella ylhäältä. Toki alueiden halutaan olevan viehkeitä, mutta jos haluamme pitää asumisen hinnan kohtuullisena, ratkaisujen tulisi olla järkevin kustannuksin toteutettavissa. Tärkeintä kaupungille tulisi olla kaupunkilaiset ja heidän tarpeensa.

Meillä on potentiaalia. Nyt tarvitsemme vain suuntaa näyttävää yhteiskuntasopimusta, joka valaa uskoa niin ihmisiin, yrityksiin kuin toimittajiin. Tarvitsemme muutaman rohkaisevan esimerkin menestymisestä ihmisinä, yrityksinä ja maana, joista luoda uutta yhteistä kasvun tarinaa. Kyse on pohjimmiltaan psykologiasta.

0 kommenttia | Kommentoi

Pohjolassa rakentaa Pohjola

23.03.2016 16.01

Suomi on kylmä maa, eräs maailman kylmimmistä. Maamme on etäinen, kaukana maailman keskuksista, pohjoisen pohjoisimmassa kolkassa. Me asumme Pohjolassa.

Ja Pohjolassa rakentaa Pohjola.

Nimemme kertoo vahvasti toimintaympäristöstämme, joka meidän on kaikissa hankkeissamme otettava huomioon. Vuodenaikojen väliset vaihtelut ovat täällä äärimmäisiä ja asettavat rakentamiselle haasteita, joita monessa muussa maassa ei ole. Meillä on täten osaamista, joka on alueellemme uniikkia. Pohjolan meille suomaa osaamista.

Pohjola on myös kaunista, vehreää seutua. Luonto on läsnä kaikkialla, tarjoten tyyneyttä kaupungistuviin elämiimme. Me viihdymme Pohjolan luonnossa. Siksi me rakennamme asuinalueita, jotka huomioivat ihmisen ja tarjoavat mahdollisimman kauniin ja vehreän ympäristön.

Vaikka nimi onkin Pohjola, ei sillä viitata Kalevalan Pohjolaan, joka nähdään usein pahana paikkana. Pohjola on itse asiassa hyvä paikka tehdä töitä. Olemme hyvin kannattava yhtiö ja menestyneet myös Great Place to Work -kilpailussa. Asiakkaammekin ovat tyytyväisiä: me rakennamme fiksuja koteja fiksuille ihmisille. Koteja, joiden omistamiseen ei vaadita rahasampoa.

Nimemme on joskus sekoittunut erääseen vakuutusyhtiöön. Aiemmin oli itsestäänselvää, että kerran viikossa joku tulee auton tai traktorin papereiden kanssa tiskille ja haluaa pistää vakuutukset kuntoon. Eikä ilmiö rajoitu Suomeen. Kun pohjolalaiset kerran kävivät Barcelonassa, oli majoittava hotelli nähnyt todella vaivaa vierailumme eteen. Se oli mm. hankkinut Pohjolan logon koulutuskäytössämme olleiden neuvottelutilojensa oviin.

Harmi vain, että logo oli erään toisen Pohjolan. Tästäkin murheesta pääsemme nyt eroon, sillä kyseinen yritys ottaa Pohjolan nimenä pois käytöstään kaikesta muusta toiminnastaan paitsi terveydenhuollosta, jossa nimenä on Pohjola Terveys.

Nyt me olemme Pohjola.

Pitkältä nimeltämme Pohjola Rakennus Group PRG Oy, kansankielellä Pohjola. Projektinjohtourakoinnin pitkän linjan osaaja, joka luo arvoa asiakkailleen.

1 kommentti | Kommentoi

Suomalainen RS-järjestelmä turvattava

19.02.2016 13.23

Asunnon ostajan turvaksi luotu RS-järjestelmä mahdollistaa monen kohteen rakentamisen. Nyt pankkien vakavaraisuussäännösten tiukentaminen voi kuitenkin vaikeuttaa uusien RS-kohteiden rakentamista. Meidän on varmistettava, ettei RS-järjestelmää tuhota sääntelyllä.

Buildings-925439 640

Päättäjien liiallinen keskittyminen mahdollisten tulevien pankkikriisien estämiseen vaikeuttaa asuntokauppaa ja nostaa hintoja. Rakennuslehden tuoreessa artikkelissa käsiteltiin RS-rahoitusta ja sen saamisen vaikeutumista. Seuraavan Basel IV-paketin uskotaan kiristävän entisestään pankkien vakavaraisuussäännöksiä, ja täten RS-rahoituksen saamista. 

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää, ettei ylireagointia tapahdu pankkialan sääntelyssä. Osmo Soininvaara esittää blogissaan, että sääntelyn kiristäminen saattaisi johtaa pahimmillaan tilanteeseen, jossa talletuspankit eivät voisi rahoittaa asuntotuotantoa muuttotappioalueilla. Sääntelyn liiallinen kiristäminen voisi haitata talouden elpymistä estämällä työvoiman liikkumista kasvukeskuksiin, kun omistusasunnon hankkimiseen olisi vaikea saada rahoitusta. 

Yritykset tarvitsevat myös riskirahoitusta, jotta talous saadaan kasvamaan. Päättäjien on tärkeää hahmottaa kokonaisuus ja löytää oikea tasapaino pankkijärjestelmän vakauttamisen ja talouden kasvuedellytysten luomisen välillä. 

Suomessa poliittisten päättäjien on tärkeä olla myös tarkkana, jotta kansallista liikkumatilaa jää riittävästi. Täällä on esimerkiksi asuntorakentamisessa toimiva RS-järjestelmä, johon ei kannata kajota. Pankit eivät ole tiettävästi kirjanneet juuri koskaan RS-kohteista luottotappiota. RS-järjestelmä on sekä pankkien että asunnonostajien kannalta erinomainen tuote.

RS-järjestelmää ei tunneta maailmalla ja tästä syystä meidän on tehtävä se tunnetuksi, jotta se pysyisi säätelyn ulkopuolella. Jo nyt järjestelmän kautta rahoitettavien vähäriskisten asuntokohteiden pääomavaateet ovat kohtuuttomat verrattuna korkean riskin hankkeisiin. Jos rahoitetaan riskialtista biotehdashanketta tai vähäriskistä RS-asuntoyhtiön lainaa, tulee pankin varata taseeseen 75 % omaa pääomaa riskin kattamiseksi. Jos pankit lainaavat rahaa yksityishenkilölle vaikkapa asunnon ostamiseen, tarvitsee vastaavan varauksen olla 35 %. Pankin näkökulmasta RS-laina on yrityslaina.

RT asuntotuotantokysely - asuntojen tarjonta laskussa

Uudet säännökset voivat johtaa siihen, että tarvitaankin 150 % omaa pääomaa RS-taloyhtiölainaan. Tämä vaikeuttaisi monen kohteen rahoittamista, mikä johtaisi asumiskustannusten nousuun tuotantomäärien laskiessa. Kaupungistuminen ei kuitenkaan pysähtyisi. Seuraisiko tilanteesta Ruotsin mallin mukaisia elinikäisiä asuntolainoja vai siirtyisikö elinkustannusten nousu työnantajien maksettavaksi ja heikentämään entisestään maamme kilpailukykyä? Tätä ei mielellään edes spekuloisi.

Mitä pitäisi tehdä?

  1. Lobata RS-järjestelmää päättäjille EU-tasolla.
  2. Rakennusteollisuuden ja Finanssialan tulisi yhdessä pohtia pankkisääntelyn ja RS-järjestelmän tulevaisuutta ja tulevaisuuden toimintamalleja.
  3. Jotakin muuta? Ehkä sinulla, hyvä lukija, on ehdotus hyvästä toimintamallista? Voit kirjoittaa sen tämän jutun kommentteihin.
0 kommenttia | Kommentoi

Arvomuutos ajaa pois omakotiasumisesta

03.02.2016 10.45

Kerrostalo on haluttu asumismuoto

Omakotitalo on ennen ollut perinteinen suomalainen unelma – paljon tilaa ja iso piha, jossa puuhata, kasvattaa perhe ja tehdä puutarhatöitä. Se on rinnastettu onnistuneeseen elämään, hyvään lapsuuteen sekä pysyvyyteen ja turvallisuuteen. Samaan aikaan kerrostalo- ja vuokra-asuminen on nähty väliaikaisina ja tilanteen pakottamina ratkaisuina matkalla kohti asumisen unelmaa – omakotitaloa. 

Viime aikoina omakotiasumisen ihannointi on kuitenkin selvästi vähentynyt ja muiden asumismuotojen etuja on alettu arvostaa yhä enemmän. Samalla myös omakotiasumisen huonot puolet ovat nousseet tapetille. Tämä kielinee laajemmastakin yhteiskunnallisesta muutoksesta asumisen ihanteissa.

Asumisessa ei ole kysymys vain seinistä ja katosta, vaan sillä ilmennetään omia arvoja, arvostuksia sekä mahdollistetaan elämässä tärkeitä asioita. Omakotiasumiseen on liitetty perinteisesti sellaisia arvoja kuin vapaus, riippumattomuus ja oma tila. Tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin siltä, että valtavirta on alkanut arvostaa yhä enemmän toisenlaisia arvoja, kuten lähellä olevia palveluita, ekologisuutta ja asumisen helppoutta.

Tällaisia mieltymyksiä täytetään paremmin keskustan läheisissä kerrostaloissa, ja niinpä kerrostaloasumisesta on tullut yhtä lailla arvostettu ja haluttu asumismuoto. Kun asumiselta halutaan palveluiden läheisyyttä ja helppoutta, runsas tila muuttuu vähemmän tärkeäksi ja kerrostalo vastaa paremmin asumisen tarpeisiin. Samaa trendiä ilmentävät myös hyvin pienet omakotitalot, joissa halutaan yhdistää näitä arvoja omakotiasumiseen (Lähde: Aamulehti).

Samaan aikaan omakotiasumisen negatiiviset puolet ovat korostuneet yhteiskunnallisessa tilanteessa sekä julkisessa keskustelussa. Kaksi suurinta ongelmaa ovat joustamattomuus ja homeongelmat. Homeongelmat johtuvat useimmiten omakotitalojen rakennusvirheistä, ja niitä on hyvin kallista lähteä korjaamaan.

Ympäristöministeriön asiantuntija arvioi, että 5 – 10 % omakotitaloista aiheuttaa oireita homeongelman takia (Lähde: Taloussanomat). Vanhaa omakotitaloa ostettaessa homeongelma lienee yleisin kauhuskenaario, joka ostajakandidaatin mielessä pyörii, ja näinpä kaupatkin jäävät helposti syntymättä. Koska homeongelmista on viime vuosina puhuttu julkisuudessa paljon, ostajat ovat valveutuneempia asian suhteen, mikä taas vähentää omakotiasumisen houkuttelevuutta.

Toinen omakotitaloasumisen ongelma on joustamattomuus. Elämäntilanteiden muuttuessa omakotitalosta voi olla hankala päästä eroon, etenkin jos se sijaitsee pienemmällä paikkakunnalla. Kun elämäntilanteet muuttuvat ja irtisanomisten johdosta ihmisten on pakko muuttaa yhä enemmän työn perässä, asumisen joustavuudesta tulee tärkeämpää. Omaan asuntoon ja pitkiin asuntolainoihin ei muuttuvissa elämäntilanteissa haluta enää sitoutua (Lähde: Uusi Suomi), ja vuokra-asunto tarjoaa kaivattua joustoa asumisen ratkaisuihin eri elämäntilanteissa.

Asumiseen liittyvien arvojen muutokset näkyvät myös asuntojen hinnoissa. Omakotitalojen hintakehitys on ollut laskevaa; vuodesta 2012 omakotitalojen hintaindeksi on kääntynyt, kun kerrostaloasunto-osakkeiden hintaindeksi on ollut nouseva laskuun (Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Kiinteistöjen hinnat). Hintakehitys voi osaltaan voimistaa edelleen asumisen painotusta pois omakotiunelmasta kohti joustavampaa kerrostalo- sekä vuokra-asumista.

Vuokra-asuminen kerrostalossa ei siis tarkoita väliaikaista ratkaisua matkalla kohti asumisen unelmaa, vaan se edustaa itsessään niitä muuttuneita arvoja, joita asumiselta nyt halutaan. Kun toiveena on palveluiden läheisyys, helppous ja joustavuus, entinen ihanne punaisesta tuvasta ja perunamaasta muuttuu radikaalisti. Joustavuuden ja helppouden tarpeeseen vastataan joustavilla ja helpoilla asumisratkaisuilla.

0 kommenttia | Kommentoi

Suomen siltaongelmaan ratkaisumalli Uudesta-Seelannista

14.01.2016 16.15

Silta

Suomessa sillat ovat viime aikoina nousseet otsikoihin, kun rekkojen kokonaispainoja nostettiin pari vuotta sitten 60:stä 76 tonniin. Tätäkin painavampien jättirekkojen käyttö on mahdollista Suomen teillä erikoisluvan hakeneille. Suomen sillat ovat kuitenkin monin paikoin huonossa kunnossa. Silloille asetetut painorajoitukset vähentävät hyötyjä, joita uudella järeällä kuljetuskalustolla olisi mahdollista saavuttaa ja aiheuttavat kustannuksia, kun rekat joutuvat käyttämään kiertoreittejä. 

Rajoitukset aiheuttavat vuositasolla teollisuuden ja kaupan kuljetuksille vajaan 100 miljoonan euron lisäkustannukset (Lähde: Rakennusteollisuus RT, Infra RY). Kaikkien painorajoitteisten siltojen korjaamiseen tai vahvistamiseen vaadittaisiin noin 200 miljoonaa euroa. Tiukan taloustilanteen takia Suomessa tiemäärärahat ovat pysyneet korjausvelkaan nähden alhaisina; samalla on korotettu polttoaineveroa, mikä on pahentanut tilannetta entisestään.

Syrjäseutujen siltojen osalta Suomessa voitaisiin ottaa mallia Uudesta-Seelannista, jossa monilla seuduilla on Suomen tapaan alhainen liikennetiheys ja paljon siltoja. Siellä on käytössä paljon yksikaistaisia siltoja, jotka ovat rakennus- ja ylläpitokuluiltaan selvästi kaksikaistaisia siltoja halvempia. Merkittävää haittaa alhaisen liikenteen teillä siltojen yksikaistaisuudesta ei kuitenkaan ole. Olisiko yksikaistainen silta hyvä ratkaisu joidenkin syrjäseutujen siltojen uusimiseen, joka toisi säästöä ja nopeuttaisi korjausaikataulua?

0 kommenttia | Kommentoi

Asuntojen hinnat liian korkeita – missä syy?

09.11.2015 13.41

Korkeat hinnat

Asuntojen korkeat hinnat kuohuttavat ja herättävät tunteita. Tavallisilla ihmisillä ei tahdo olla varaa liian kalliisiin asuntoihin. Tämä johtaa ylivelkaantumiseen ja toisaalta siihen, että uudet asunnot jäävät tyhjilleen, kun niiden hintataso ei ole tavallisten ihmisten saavutettavissa. Kalliit hinnat ovat ongelma sekä kansalaisten, yhteiskunnan että poliitikkojen näkökulmasta. Tilanteen helpottamiseksi tulisikin löytää ratkaisu, joka olisi edullinen kaikille osapuolille.

Syypäätä korkeisiin hintoihin etsitään ensikädessä rakentajista, ja esimerkiksi Ympäristöministeriön asiantuntija syyttää rakentajia hintakuplasta ja ylisuurista katteista. Ylisuurten hintojen laittaminen yksin rakentajien syyksi on kuitenkin turhan suoraviivasta sekä totuutta vääristelevää. Talonrakentajien keskimääräinen kate on ollut 5 % (lähde: Rakennusteollisuus), eikä tästä tinkimällä vielä vaikuteta asuntojen hintatasoon merkittävästi. Kun rakentajia syytetään, valitaan helpoin syyllinen: ovathan rakentajat voittoa tavoittelevia yrityksiä. Harva kriitikko kuitenkaan huomioi, mitkä kustannukset uudisrakennusten tuottamisesta rakentajille koituu.

Kun tontteja on vähemmän kuin halukkaita rakentajia, tonttien ja asuntojen hinnat nousevat. Liian vähäisellä tonttimäärällä pystytään rajoittamaan rakentamista ja hankkimaan tonteista mahdollisimman korkea hinta. Tällöin kalliit tonttihinnat päätyvät asuntojen hintoihin. Lisäämällä tonttitarjontaa hinnat laskisivat markkinaehtoisesti, sillä useammat rakentajat pääsisivät kiinni kunnan tonttitarjontaan. Tällöin tonttien huono saatavuus ei pakottaisi rakentajaa maksamaan ylisuuria hintoja tontista. Tontti kuitenkin tarvitaan, jotta rakentaja pääsee tekemään työtään – rakentamaan asuntoja.

Eräs esimerkki tästä on Tampereelta, jossa Ranta-Tampellan tonttihinta kohosi suuriin mittoihin. Alueesta järjestettiin tontinluovutuskilpailu, jossa tontin hinta oli yli 1000 € kerrosneliömetriä kohden. Lisää kustannuksia kyseisellä alueella tulee mm. jätteiden putkikeräysjärjestelmän rakentamisesta, vaikeiden pohjaolosuhteiden hallinnasta sekä tietysti veroista ja veroluontoisista maksuista. Lisäksi voittanut yritys velvoitetaan pitämään arkkitehtikilpailu alueen toteutuksesta, mikä luonnollisesti aiheuttaa lisäkustannuksia. Kaikkien näiden jälkeen Ranta-Tampellan tontin hinnaksi voidaan arvioida noin 2000 € myytävää neliömetriä kohden kohden, mikä jo yksistään lähes vastaa käytetyn kerrostaloasunnon neliöhintaa.

Paitsi vähäinen tonttitarjonta, kaavoitus- ja muut rakennusmääräykset asettavat toisinaan kohtuuttomia ehtoja rakentamisen toteuttamiselle. Esimerkiksi monissa kohteissa kaavoittaja vaatii pysäköintihallin, vaikka autopaikoille ei ole juuri kysyntää. Tällaisten ratkaisuiden tulisi olla rakentajan päätettävissä, ei kaavoituksella säädeltyjä – rakentajalla on tieto siitä, mitä asiakkaat asunnolta tai sen pysäköinniltä haluavat. Rakentajan asiakkaat ovat kaupungin asukkaita. Rakentaja rakentaa kaupunkia sellaiseksi, että se palvelee asukkaitaan ja täyttää heidän tarpeensa. Täten lopputuloksen ohjaaminen kaavalla liian pitkälle rajoittaa rakentajan mahdollisuuksia toimia asiakaslähtöisesti. Pahimmillaan kaupunkia suunnitellaan sellaisille ihmisille, joita ei ole olemassa.

Lisäksi rakennuslupien takkuaminen ja pitkät lupaprosessit hankaloittavat rakentajan työtä, luovat epävarmuutta ja johtavat turhaan odotteluun. Tämä kaikki maksaa rahaa ja pakottaa siirtämään tämänkin kustannuksen asuntojen hintoihin.

Lisäämällä tonttitarjontaa, vähentämällä tonttien epäolennaisia rakennusmääräyksiä ja sujuvoittamalla lupaprosessia kunnat voisivat omalta osaltaan vaikuttaa asuntojen hintatason pysymiseen kohtuullisena. Rakennusteollisuus puolestaan pyrkii pitämään omat kustannuksensa kurissa. Vastoin ilmeisen yleistä käsitystä, myöskään sen katteet eivät ole ylisuuria, vaan keskimäärin aiemmin mainitun viiden prosentin luokkaa. Markkinamekanismit varmistavat, että rakentajat joutuvat kilpailemaan asiakkaistaan myös jatkossa, mikä pitää katteet kurissa. Kun rakentamisen edellytykset saadaan kuntoon, voidaan yhdessä vaikuttaa siihen, ettei asuntojen hintakehitys karkaa käsistä eikä asunnon hankinta jää tavallisella kansalaisella haaveeksi.

0 kommenttia | Kommentoi

Tampereen Ratikka mahdollistaa 1.8 miljardin euron edestä asuntorakentamista

17.09.2015 11.30

Tampereella ja Turussa on tällä hetkellä suunnitteilla raitiotie. Suunnittelua on jatkunut jo pitkään, ja aika-ajoin herää myös epäilyksiä hankkeiden järkevyydestä. Ovatko hyödyt bussiliikenteeseen verrattuna riittävät, jotta suuret investoinnit olisivat perusteltuja? Kasvavassa kaupungissa raitiotieinvestoinnilla on niin monia hyötyjä, ettei se ole ainoastaan kannattava, vaan suorastaan välttämätön.

Ensimmäinen selkeä hyöty liittyy katu- ja kaupunkitilaan ja sen tehokkaaseen käyttöön. Turun Kauppatorilta lähtee ruuhka-aikana suuntaansa noin 190 bussivuoroa tunnissa. Tampereen Hämeenkadulla välillä Keskustori – Koskipuisto vastaava luku on noin 115 tunnissa.

Tampereen väkiluvun on ennustettu kasvavan vuoteen 2040 mennessä 280 000 asukkaaseen ja koko kaupunkiseudun 460 000:een. Turussa väkiluvun odotetaan ylittävän 185 000 asukkaan rajan vielä tämän vuoden aikana. Asukasmäärien kasvu tarkoittaa myös liikennemäärien valtavaa kasvua niin keskusta-alueilla kuin muuallakin. Bussien mahtuminen kaupunkialueelle on tällöin suuri kysymysmerkki. Vaikka bussit saataisiinkin mahtumaan, niiden suuri määrä lisää melutasoa ja ruuhkia. Tämä vähentää merkittävästi keskustan viihtyisyyttä, jota taas toisaalla pyritään lisäämään erilaisilla keskustan kehittämisohjelmilla.

Katutilan lisäksi tonttien ja asuinrakennusten rakentaminen raitiotielinjan läheisyyteen mahdollistaisi kaupungin tiiviin ja kaupunkirakennetta eheyttävän täydennysrakentamisen. Tampereelle suunnitellun raitiotien vaikutuspiirissä olisi 108 700 asukasta ja yli 65 000 työpaikkaa. Lisää asuntoja pystytään rakentamaan linjan varrelle; kaavoitusta on suunniteltu 35 000 – 45 000 asukkaalle. Ilman raitiotietä tällainen keskittäminen on tehottomampaa ja vähemmän houkuttelevaa. Vaarana on myös asutuksen rönsyileminen kaupungin reuna-alueille, mitä on pyritty välttämään.

Myös taloudellisesti raitiotiehanke niin Tampereella kuin Turussakin on kannattava. Joukkoliikenteen operointikustannukset ovat pienemmät raitioteillä kuin bussiliikenteessä, ja suuremmat matkustusmäärät tuovat lisää lipputuloja. Lisänsä tähän tuo tiivistyvän kaupunkirakenteen tuoma säästö palvelujen järjestämisessä, infrastruktuurissa ja muissa kaupungin tehtävissä.

PTT:n tutkimuksen mukaan jokainen rataan sijoitettu miljoona aiheuttaa noin 34 asunnon rakentamisen. Se merkitsee Tampereen Ratikassa, jonka arvo on noin 260 miljoonaa euroa, 1,8 miljardin euron asuntorakennusurakkaa. Koska asuntorakentamisen arvosta noin 45 % on veroja, saa yhteiskunta rahansa noin kolminkertaisena takaisin. Tampereella tämä tarkoittaa täten noin 0,81 miljardin euron verotuloja pelkästään rakentamisen aikana. Tämän lisäksi yhtälöön on hyvä laskea vielä työpaikkarakentamisesta saatavat hyödyt.

Kaupungin vetovoiman kannalta on tärkeää pitää joukkoliikenne houkuttelevana vaihtoehtona. Edellä mainituilla asukasmäärän kasvuluvuilla bussien määrää joudutaan lisäämään ja ruuhkat lisääntyvät. Kasvavan kaupungin suurin ruuhkauttaja on yksityisautoilu. Kaupungin kasvaessa nykyisillä liikennevälineillä tilanne tulee ainoastaa huononemaan. Oma auto muuttuu erittäin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi, jos joukkoliikenne takkuaa – oli huonon sujuvuuden aiheuttaja sitten yksityisautoilu tai joukkoliikenne itsessään. Raitiotiet ovat busseja parempi vaihtoehto liikenteen sujuvuuden kannalta.

Henkilöauto valitaan usein nopeuden ja joustavuuden vuoksi. Mielikuvat bussiliikenteestä vievät pysäkillä odotteluun, kankeuteen ja hitauteen. Raitioliikenne puolestaan tuo mieleen vaivattoman ja nopean pikaväylän, jota käyttäessä ei tarvitse huolehtia aikatauluista. Joukkoliikenteen houkuttelevuus kasvaa huomattavasti, kun keskimääräinen vuoroväli on vain noin seitsemän minuuttia.

Raitiotiet muokkaavat mielikuvia myös koko kaupungista ja kaupunkiseudusta. Ratikan olemassaolo antaa vaikutelman kasvavasta, modernista ja elinvoimaisesta kaupungista, joka houkuttelee sekä yrityksiä että asukkaita. En väitä, että kaikki mielikuvat pohjautuisivat täysin totuuteen, mutta ne todennäköisesti ohjaavat ihmisten käytöstä paljon enemmän kuin puhtaat faktat.

0 kommenttia | Kommentoi

Kiinteistöt ovat varma sijoitus

28.08.2015 12.00

Juttelin hiljattain Rovion pääomistaja Mikael Hedin kanssa tuottoisista aloista tulevaisuudessa. Ehdotin häntä tekemään aluevaltausta seuraavaksi kiinteistöalalle. Hän tyrmäsi ehdotukseni kommentilla: ”Eihän kiinteistöihin liity mitään riskiä!” Kiinteistöala on hänestä siis liian tylsää eikä tarjoa riittävästi haasteita. Olin tästä lausunnosta hyvilläni. Tavallisille kiinteistön omistajille ja kiinteistösijoittajille tämä on erinomainen tilanne.

Hyvältä sijainnilta ostettuja kiinteistöjä pidetään nykyisin yleisesti jopa kultaakin varmempana sijoituksena. Varallisuuden arvo säilyy ja karttuu kiinteistönomistajana, jos kiinteistön sijainti on hyvä. Asuntojen hinnat ovat Suomessa nousseet eniten etenkin väestötiheydeltään tiiveimmillä alueilla, kuten esimerkiksi kannattaakokauppa.fi -palvelusta voi nähdä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä trendi jatkuu myös tulevaisuudessa. Suomi on merkittävästi jäljessä kaupungistumisessa muita kehittyneitä maita. Potentiaali arvonnousuun on erinomainen kasvavien kaupunkien keskustoissa ja varallisuus säilyy turvassa.

Maailman suurkaupungeissa esimerkiksi New Yorkin keskustan parhailla paikoilla olevien kiinteistöjen arvot ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana 67 prosenttia ja Lontoossa 138 prosenttia, vaikka tämä ajanjakso on ollut talouskriisien sävyttämää aikaa. Suomessa asuntojen hinnat ovat nousseet vuodesta 2005 vuoteen 2014 esimerkiksi Tampereen keskustassa 57 prosenttia ja Helsingin Sörnäisissä 76 prosenttia. Vastaavana ajanjaksona OMX Helsinki indeksi nousi vain 14 prosenttia.

Pohjolan rakentamat kiinteistöt edustavat kustannustehokasta rakentamista. Me teemme asuntoja, jotka täyttävät ihmisten tarpeet ja ovat silti hinnoiltaan saavutettavissa. Tästä syystä niiden myyminen edelleen on helpompaa. Myös mahdolliselle vuokralaisille voidaan tarjota houkuttelevampaa vuokratasoa. Kiinteistömme täyttävätkin hyvän sijoituskohteen tunnusmerkit. Ne ovat turvallinen sijoituskohde ja ne saa hankittua tavanomaista parempaan hintaan ja tästäkin syystä ne ovat tarpeen tullen nopeammin muutettavissa rahaksi.

Juha Metsälä
Konsernijohtaja
Pohjola Rakennus

1 kommentti | Kommentoi

Parhaat käytännöt kilpailuttamisessa tuovat kunnille säästöjä

17.08.2015 10.41

Suomessa on useita epäonnistuneita rakennushankkeita etenkin julkisella puolella. Helsingin Sanomissa uutisoitiin viime vuonna 21 miljoonaa maksaneesta kunnantalosta (HS 1.3.2014), jossa tehtyjen rakennusvirheiden ja sisäilmaongelmien vuoksi työntekijät joutuivat lähtemään evakkoon tai jäämään sairauslomille.

Tampereella on tänä kesänä ollut esillä kaupungin Tilakeskuksen väitetyt budjettiylitykset, joissa 72 pienehkön korjauskohteen kulut kaksinkertaistuivat alkuperäisestä budjetista. Budjettiylitykset olivat vuosina 2011–14 yhteensä noin 9,5 miljoonaa euroa.

Rakennusalalla ongelmista syytetään useimmiten rakentajaa, vaikka ongelmien syynä voi olla kilpailuttaminen, jossa painotetaan liikaa hintaa laadun tai urakoitsijan suorituskyvyn sijasta. Saadakseen säästöjä kuntien kannattaa hinnan sijasta valita rakennushankkeille asiantunteva toteuttaja, joka tarjoaa eniten vastinetta rahalle.

Perinteisessä kiinteähintaisessa urakassa tilaajan suunnittelijat tekevät lähes valmiit toteutussuunnitelmat ennen urakoitsijavalintaa. Urakoitsijan palvelun laatua valvotaan sopimusasiakirjojen avulla, joissa vaadittu laatutaso on yksityiskohtaisesti määritelty. Urakoitsija ei pysty hyödyntämään asiantuntemustaan tilaajan päättäessä suunnitelmista ennen kilpailutusta. Tilaaja pitää vaadittua laatutasoa minimitasona, mutta usein urakoitsija näkee sen maksimitasona.

Hintaa painottava kilpailu ei kannusta urakoitsijoita kehittämään työnsä laatua. Se heikentää koko toimialan laatutasoa, kun urakoitsijat etsivät halvimpia ratkaisuja voittaakseen tarjouskilpailun. Vastuu työn laadusta siirtyy urakoitsijalta tilaajalle, vaikka asian tulisi olla päinvastoin. Rakentamisen ongelmiin ei löydy ratkaisua valvontaa tiukentamalla vaan asiaa on lähestyttävä uudesta näkökulmasta.

Vastuu laadusta urakoitsijalle

Kuntien rakennushankkeiden toteutukseen tarvitaan malli, jossa urakoitsijan annetaan toimia asiantuntijana, joka kontrolloi projektia parhaiden tulosten saavuttamiseksi. Mallin tulee motivoida urakoitsijaa täyttämään tilaajan tavoitteet ja vaatimukset. Arizonan osavaltion yliopistossa on kehitetty esimerkiksi toimiva Best Value -malli julkisiin hankintoihin.

Mallin mukaisessa kilpailussa arvioidaan urakoitsijan ja avainhenkilöiden menestystä aiemmissa hankkeissa. Rakennusyhtiön tulee laatia kohteen riskianalyysi osana tarjousta oman kokemuksen ja tilaajan toimittamien tietojen perusteella. Urakoitsija valitaan toimivuus- ja hintakriteerien perusteella. Rakennusyhtiö mittaa ja raportoi toimintaansa tilaajalle jatkuvasti hankkeen aikana, esimerkiksi viikoittain, ja sen päätyttyä.

Tilaaja asettaa yleiset suuntaviivat hankkeelle ja antaa urakoitsijoiden toimia hankkeessa myös konsultteina. Tilaajan ei tarvitse tällöin valvoa urakoitsijan suoritusta yksityiskohtaisesti, kun kilpailu toteutetaan sekä hintaa että laatua tasaveroisesti painottaen. Urakoitsijalla on vahva kannuste parantaa työnsä laatua - etenkin, jos hanke toimii referenssinä seuraavissa kilpailutuksissa. Vastuu työstä ja sen kehittämisestä on rakentajalla. Projektinjohtourakointi sopii hyvin yhteen Best value -mallin mukaisen kilpailutuksen kanssa. Siinä saatavan palvelun tavoitteet ominaisuudet jäsentyvät palvelua toteutettaessa.

Best value -mallin mukainen kilpailuttaminen toisi kunnille säästöjä. Esimerkiksi jo vuonna 2005 Helsingissä Porthanian peruskorjaus kilpailutettiin hinta-laatukilpailutuksella Best Value -mallin mukaisesti. Kyseinen työmaa valittiin mm. Rakennuslehden Vuoden Työmaaksi tunnustuksena korkeasta laatutasosta.

Suomalaisten tulisi ottaa oppia Hollannista, jossa Best Value -mallia hyödynnetään laajasti julkisella sektorilla. Vuodesta 1991 lähtien maailmalla on tehty Best Value -mallin mukaisia projekteja miljardien eurojen arvosta, ja tilaajien asiakastyytyväisyys on ollut 98 prosenttia.

Heikon taloustilanteen ei tule ohjata tilaajia vain hintaa korostavaan ajatteluun. Siinä häviävät kaikki osapuolet: tilaaja ja kuntalaiset joutuvat usein tyytymään heikkoon laatuun ja urakoitsija ei voi hyödyntää täysimittaisesti asiantuntemustaan. Tilaajan valitessa parasta arvoa tuottavan asiantuntijan hänen ei tarvitse valvoa hanketta yksityiskohtaisesti tai puuttua sen sujumiseen.

Juha Metsälä
Konsernijohtaja
Pohjola Rakennus

9 kommenttia | Kommentoi

Periytyvää osaamista vai suunnitelmallista kehitystä?

23.06.2015 11.15

Ruotsin työmarkkinapoliittisen tutkimuslaitoksen IFAU:n tutkimuksessa selvitettiin kykyjen siirtymistä sukupolvelta toiselle. Tutkimus perustui varusmiesten älykkyyden ja persoonallisuuden tarkasteluun. Tutkimustuloksista selvisi, että korrelaatio isien ja poikien älykkyyden ja persoonallisuuden välillä on vahva. Tutkimus selvitti myös, että persoonallisuustekijät olivat kuitenkin merkittävämpiä työmarkkinoilla menestymisessä.

Perityn omaisuuden voi käyttää huonosti, mutta jos perintönä saa myös menestyksen takana olevan persoonallisuuden, voi perheen menestys jatkua yli sukupolvien. Yrityssukujen lapset kasvavat yritystoimintaan jo nuoresta iästä lähtien. He oppivat yrityksen asioita vuosien ajan kuunnellessaan vanhempiaan ja sukulaisiaan ja kasvavat tällä tavalla mukaan yrityksen toimintaan. Täten he ovat valmiimpia astumaan liike-elämään, ja jos persoonallisuustekijät ovat kunnossa, voi perheen menestys jatkua pitkään.

Hyvä esimerkki tästä on Wallenbergien suku. Suvun ensimmäinen mahtimies, A.O. Wallenberg, piti tärkeänä sitä, että tulevista sukupolvista tuli kansainvälisiä ja kielitaitoisia. Ulkomailla uusi sukupolvi solmi samalla kontakteja, jotka auttoivat osaltaan sukua luomaan asemansa.

Kaikki Wallenbergien sfäärin johtajat ovat olleet sivistyneitä ja kansainvälisiä henkilöitä. Kansainvälinen osaaminen ja hyvät verkostot ovat auttaneet heitä eteenpäin, mutta myös vahvat perhesiteet ja kotoa saatu oppi ovat varmasti olleet tekijöitä menestyksen takana. Suvulle onkin ollut tunnusomaista vahva johtajuus, selkeys ja toiminnan pitäminen suvussa.

Vallan sisäpiirissä -kirja osoittaa, että suomalaisen eliitin kansainväliset verkostot ovat kuihtuneet viime vuosina. Tämä on erittäin huolestuttavaa, jos meidän on uskominen, että Wallenbergien esimerkki viitoittaisi meillekin tietä kasvuun. Tällä hetkellä tutkijan ura antaa kansainvälisiin verkostoihin parhaat mahdollisuudet.

Mihin ne verkostot ovat kadonneet? Vielä tänä aikana, kun meillä on verkostoitumiseen työkaluja ja tapahtumia enemmän kuin koskaan? Onko tämä taito unohtunut vai eikö sitä ole arvostettu Suomessa riittävästi? Vai osaammeko me jo kaiken ja meillä on jo sellainen määrä liikekontakteja, ettemme enää verkostoja tarvitse?

Toinen huolestuttava tekijä on kansainvälinen osaaminen. Kansainvälistä osaamista ei Suomesta helpolla saa, ja tämä kannattaa ottaa huomioon omaa uraa suunnitellessa – expatriaattijaksot, työ ulkomailla tai kansainvälinen koulutus ja kielitaito voivat kaikki avata uusia ovia rajojen ulkopuolella. Koska moni johtaja ei tähän itse ehdi, voi kansainvälistä kokemustakin tuoda taloon.

Mutta tätä osaamista täytyy myös osata arvostaa. Kansainvälinen kokemus tuo uusia ajattelutapoja ja auttaa ymmärtämään, että asioita voi tehdä myös toisin. Yritykset kuitenkin helposti karttavat tällaista osaamista, sillä erilaisuudessa piilee monen mielestä liian helposti uhka, eikä mahdollisuus. Jos emme hyväksy uusia oppeja ja tuoretta näkemystä, olemme aina askeleen jäljessä ja jäämme jalkoihin.

Kaikkea ei voida periä, mutta suunnitelmallisella ja määrätietoisella työllä voidaan kuroa myös se kaula, mikä omasta lavakarismasta puuttuu.

1 kommentti | Kommentoi

Teollinen Internet helpottamaan rakentamisen vastuukysymyksiä

27.05.2015 11.30

Uudehkojen rakennusten kosteus ja homeongelmat ovat olleet viime aikoina esillä. Näiden ongelmien ajatellaan yleensä johtuvan huonosta rakentamisesta tai suunnittelusta.

Vähälle huomiolle jää kuitenkin se, että home ja kosteusongelmat voivat johtua myös rakennuksen virheellisestä käytöstä tai huollosta. Home tai kosteus ovat ongelmia, jotka usein havaitaan liian myöhään. Tällöin myös vastuukysymykset ovat hankalasti määriteltävissä. On vaikeaa löytää yksiselitteistä näyttöä sille, oliko syynä virheellinen suunnitelma ja rakentaminen vai kiinteistön huolto ja käyttö.

Rakentamisessa ollaan siirtymässä nollaenergiarakentamiseen. Nämä tiiviisti eristetyt rakennukset ovat vielä nykyistä herkempiä home- tai kosteusongelmille, jos niitä ei käytetä oikealla tavalla tai huolleta asianmukaisesti.

Rakennusten lyhyisiin takuuaikoihin on kiinnitetty huomiota julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi autoilla on usein pidempi takuu kuin rakennuksilla.

Ratkaisu huoltokirjasta?

Rakennuksia voidaan verrata autoihin myös muissa asioissa. Autojen huollossa on nykyisin käytössä sähköinen huoltokirja, johon tallentuu yhteiseen automerkin ylläpitämään tietokantaan autoon tehdyt huollot, josta voi helposti nähdä miten ja milloin autoa on huollettu.

Tällainen sähköinen huoltokirja kannattaisi ottaa käyttöön myös ammattilaisten rakentamissa kiinteistöissä. Tällainen huoltokirja tarjoaisi oikeusturvaa sekä rakennusten käyttäjille että rakentajille, kun sen avulla voitaisiin selvästi osoittaa, miten rakennusta on huollettu ja käytetty. Huoltokirja kannustaisi täsmällisyyteen kiinteistöhuollossa. Huoltokirjaan voitaisiin kirjata myös ylös lukemia esimerkiksi asuntojen energian kulutuksesta. Huoltokirjojen tietokantaa voisi pitää yllä keskitetty taho, kuten ympäristöministeriö.

Sähköautojen valmistaja Tesla on vienyt sähköisen huollon vielä pidemmälle. He keräävät miltei reaaliaikaisesti tietoa myös auton käytöstä, kuten milloin autoa on ladattu, missä ja onko lataus onnistunut. Ongelmatilanteissa käyttäjän on mahdollista soittaa huoltoon ja saada yksityiskohtaisia neuvoja ongelmiin, koska huollosta voidaan nähdä autosta kerätyn datan perusteella, missä ongelmat voivat piillä.

Teollinen internet ja langaton anturitekniikka on yleistymässä myös rakennuksissa, joten olisi jo nykytekniikkaa hyödyntäen mahdollista valvoa esimerkiksi kosteutta ja ennaltaehkäistä ongelmia, kun hälytykset näistä ongelmista tulisivat kiinteistöhuollolle ajoissa.

Iso-Britannia näyttää suuntaa

Rakennusten informaation digitalisoinnissa edelläkävijämaa on Iso-Britannia. Siellä tulee pakolliseksi käyttää rakennuksen tietomallia kaikissa valtion projekteissa vuodesta 2016 eteenpäin. Rakennuksen tietomalli (engl. Building Information Model, BIM) on rakennuksen ja rakennusprosessin koko elinkaaren aikaisten tietojen kokonaisuus digitaalisessa muodossa. Tietomallien hyödyntäminen auttoi myös esimerkiksi Lontoon vuoden 2012 olympialaisten kisa- ja majoituspaikkojen sujuvassa rakentamisessa. Kisojen jälkeen tietomallit auttoivat tilojen muuttamisessa esimerkiksi toimistoiksi ja asunnoiksi.

Tietomalli auttaa tiedon tehokkaassa siirtämisessä suunnitteluvaiheesta rakentamiseen ja rakentamisen jälkeen rakennuksen käyttäjille. Iso-Britannian valtion ajama "pehmeän laskeutumisen" (Government Soft Landings) ohjelma pyrkii varmistamaan sen, että rakennuksen käyttöönotossa esiintyy mahdollisimman vähän ongelmia, kun käyttäjälle ja kiinteistöhuollolle siirtyy tietoa tehokkaasti rakentajilta.

Rakennusklusteri luomaan turvallisempaa asumista

Ehdotukseni on koota yhteen koko rakennusklusteri (RT, Rakli, Kiinteistöliitto, Isännöintiliitto, SKOL, RIL…) ja ympäristöministeriön edustajat luomaan alalle yhteinen sähköinen huoltokirja. Yhdessä meidän tulisi pohtia, miten tietojen digitalisoinnin avulla voitaisiin edistää rakennusten oikeanlaista käyttöä ja huoltoa, jotta rakennukset saataisiin pidettyä hyvässä kunnossa sekä turvallisina asua ja käyttää.

Kari Neilimo otti esille Aamulehdessä (30.3.2015), kuinka energiakatselmuksissa löydetään usein 15 – 20 prosentin säästöpotentiaaleja uudehkoistakin kiinteistöistä. Uuden teknologian avulla olisi mahdollista saavuttaa merkittäviä säästöjä. Ammattimaiset kiinteistönomistajat kuitenkin hylkäävät hankkeita, joiden tuotto saattaisi yltää 20 – 30 prosenttiin. Esimerkiksi tietomallien ja langattoman anturitekniikan avulla olisi mahdollista seurata reaaliaikaisesti kiinteistöjen toimintaa, optimoida niiden käyttöä ja puuttua ongelmiin ajoissa.

Palvelisimme myös asiakkaitamme paremmin, kun pelkän tiedonkeruun sijasta anturi voisi kertoa asukkaalle, milloin hän vaarantaa asuntonsa arvon ja turvallisuuden. Näin me konkreettisesti osoittaisimme kantavamme vastuun rakennuksistamme ja olevamme luotettavia ja läpinäkyviä toimijoita.

0 kommenttia | Kommentoi

Miten Pohjola Rakennus voitti Kultaisen Nuijan?

13.05.2015 14.05
Pohjola Rakennuksen hallituksen puheenjohtaja Jukka Terhonen

Kirjoittajana Pohjola Rakennuksen hallituksen puheenjohtaja Jukka Terhonen.

Mikä Kultainen Nuija?

Kultainen Nuija on Hallituspartnereiden, heidän sisarjärjestöjen ja yhteistyökumppaneiden jakama huomionosoitus hyvästä hallitustyöstä. Sen saanut yritys on menestynyt avautumalla ulkopuolisille hallitusjäsenille ja toteuttamalla hyvää hallitustyötä. Palkinnon kriteeristössä tärkeintä on hallitustyön merkitys ja tuloksellisuus yrityksessä: hallitustyön on oltava keskeisessä roolissa kasvun, onnistuneen strategian, uudistumisen tai kansainvälistymisen aikaansaajana.

Kultainen Nuija on myönnetty vuodesta 2011. Palkinnon ovat saaneet SE Mäkinen Logistics Oy, Lappset Group Oy, Robit Rocktools Oy ja Serres Oy. Tänä vuonna olimme mukana ja menestyimme raadin edessä selvästikin palkinnon arvoisesti. Tunne on lievästi ilmaisten hieno.

Hyvin rakennettu hallitus

Hallituksen perustaminen lähtee liikkeelle omistajan tahdosta. Kun tahtotila on kohdallaan ja yrityksellä edessään muutos, tämä kehitysvaihe kaipaa hallitusta. Tällainen hetki on esimerkiksi silloin, kun halutaan kasvaa: samat asiakkaat ja samat paikkakunnat eivät enää riitä. Hallitus on hyvä työkalu omistajalle muutostilanteeseen, ja eri muutoksiin voi hyvinkin tarvita erilaista hallitusta.

Kuten kaikessa rekrytoinnissa, myös hallitusta rakentaessa tärkeintä on löytää oikeat ihmiset. Pohjola Rakennuksen hallitusta rakentaessaan Juha Metsälä lähti hakemaan vain kaikkein parhaita osaajia. Hallituksessa on ollut ja on nytkin suuria nimiä ja valtavasti kokemusta sekä osaamista.

Hallituksen toimivuuden kannalta on tärkeää, että omistaja haluaa käyttää hallitusta hyväkseen. Näin Juha Metsälä on tehnyt ja hallituksella on selkeä rooli yrityksen viemisessä eteenpäin. Myös hallituksen jäsenten on toimittava yrityksen parhaaksi. Tämä merkitsee hyvää perehtymistä ja aitoa halua vaikuttaa asioihin.

Jokaisella hallituksemme jäsenellä on selkeästi oma rooli ja annettavaa hallitustyölle. Meillä on kiinteistösijoitusmaailmaa ja sijoitusmaailmaa ymmärtävä Hannu Tarkkonen, kuntakenttää ja rahoitusmaailmaa ymmärtävä Ben Grass, ja itse olen ollut rakennusyhtiön johdossa, joten siitäkin on osaamista. Tehtävät eivät mene päällekkäin ja jokaisella on oma osaamisalue. Vaikka meille kaikille on kokemusta ja osaamista karttunut kymmeniä vuosia, silti toisia kuunnellaan ja ollaan avoimia erilaisille näkökannoille.

Suurten päätösten tekijä

Pohjolan nykyinen hallitus on tehnyt suuria päätöksiä, jotka ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi. Toiminnan laajentuessa uusille paikkakunnille perustettiin yhtiöitä, joihin toimiva johto otettiin osakkaiksi. Tämä oli suuri päätös omistajalle. Mutta yrittäjänä Juha Metsälä ymmärtää, että yrittäjähenkisyydellä ja johtoryhmän yhteenhitsaamisella saadaan luotua suuri voima ja vipuvaikutus tekemiseen. Omistajajohtajuus auttaa asiakastyössä, kun asiakas voi keskustella suoraan päätöksentekijän kanssa. Myös työntekijöihin omistajuudella on innostava vaikutus, kun heitä ei ohjaa aluejohtaja, vaan osaomistaja.

Toinen hallituksen merkittävä päätös on ollut Pohjola Akatemian vahvistaminen. Pohjola Akatemia on koulutusprosessi, jolla yhtiön kaikkia toimia yhdenmukaistetaan ja tuodaan hyviä toimintamalleja käyttöön. Yrityksellä on selkeä kasvustrategia, joten talon tavat halutaan jalkauttaa nyt, kun työntekijöitä on vain reilu 70. Kun ydinjoukko saadaan yhtenäistettyä, niin henkilöstön kasvaessa uudet oppivat helpommin samoille toimintatavoille.

Hallitustyön avulla yritykselle on saatu kasvua, kannattavuus on pidetty hyvällä tasolla ja toiminnan kehittäminen on pidetty koko ajan mukana.

Voitto nostaa Pohjola Rakennusta, alaa ja perheyrittäjyyttä

Kultainen Nuija -palkinto on osoitus paitsi hallitustyön merkityksestä, mutta myös hyvästä johtamisesta. Se nostaa selvästi Pohjola Rakennuksen statusta, mutta myös rakennusalan ja perheyritykset parrasvaloihin. Menestyviä yrityksiä löytyy myös perinteisillä toimialoilla, ei vain peliteollisuudesta.

Nyt kun yritys on palkittu hallitustyöskentelystä, Pohjola Rakennuksen hallituksesta tulee entistä houkuttelevampi. Kun eteen tulee seuraava muutos, joka vaatii erilaisen kokoonpanon hallitukselle, löytyy paikoille entistä helpommin oikeaa osaamista.

Tästä on hyvä jatkaa.

0 kommenttia | Kommentoi

Määrittileekö kaavojen tarkkuustaso läpimenoajan?

24.04.2015 16.00

Minulla oli kunnia toimia asuntorakentamisen haasteita käsittelevän session puheenjohtajana Maanmittauspäivillä Espoon Dipolissa 17.4.2015. Sessiossa esiintyjinä olivat poliitikko Matti Vanhanen, Vantaan kaupungin kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine, Skanskan kaavoitusjohtaja Hillevi Kaukonen ja Helsingin kaupungin kiinteistöviraston toimistopäällikkö Sami Haapanen.

Päällimmäisenä esityksistä jäi mieleen erityisesti seuraavat kolme seikkaa:

  1. Kasvukeskuksissa tarvitaan nykyistä väljempiä kaavoja.
  2. Tontteja tulee luovuttaa myös pienille ja keskisuurille rakennusliikkeille.
  3. Asuntopolitiikassa tarvitaan pitkäjänteisyyttä.

On kaavoitettava yli tarpeen

Helsingin kaupungin asuntotuotantotavoitteena on 5 500 asuntoa vuodessa. Tähän tavoitteeseen ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana päästy vielä kertaakaan. Sami Haapanen toi hyvin esille sen, kuinka tonttivarannon määrä (kaavoitetut tyhjät tontit sekä vajaasti rakennetut tontit) vaikuttaa oleellisesti asuntotuotannon määrään ja hillitsee asuntojen hintojen kasvua. Ratkaisuna asuntorakentamisen vauhdittamiseen on kaavoittaa selvästi yli asuntotuotantotavoitteen sekä täydennysrakentamisen että projektimaisten uudisalueiden edistämiseksi.

Täydennysrakentamisalueilla valitukset hidastavat rakentamista, joten on tärkeää ”ylikaavoittaa”, jotta viivästyksien riski pienenisi. Kaavoituksessa kannattaa keskittyä etenkin kerrostalorakentamisen edistämiseen. Kerrostalotonttien rakentamisvilkkaus on merkittävästi pientalotonttien rakentamisvilkkautta korkeampaa.

Pienet ja keskisuuret rakennusliikkeet otettava huomioon

Toimivan kilpailun avulla pystytään laskemaan asuntojen hintoja. Kilpailun edistämiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että pienet ja keskisuuret rakennusliikkeet pystyvät myös toimimaan pitkäjänteisesti pääkaupunkiseudun ja muidenkin kasvukeskusten markkinoilla. Asuntotarjonnan lisäämisen ongelmat liittyvät hyvin pitkälle maankäyttöön ja maapolitiikkaan sekä julkiseen sääntelyyn. Tonttienluovutuksessa tulisi ottaa huomioon pienten ja keskisuurten rakennusliikkeiden mahdollisuudet saada tontteja. Yhden tontin saaminen ei mahdollista pitkäjänteistä toimintaa.

Nykyisin suunnittelukilpailut suosivat suuria yrityksiä, joilla on muita enemmän suunnitteluresursseja käytettävissään. Myöskään kumppanuuskaavoituksessa pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ei ole useimmiten realistisia mahdollisuuksia tulla valituksi. Pienet ja keskisuuret yritykset saavat myös tiedon tarjolle tulevista tonteista useimmiten suuria toimijoita myöhemmin. Myös liian suurina kokonaisuuksina luovutettavat tontit ja aluerakentamishankkeet vähentävät pienten ja keskisuurten toimijoiden mahdollisuuksia saada tonttia. Muun muassa näihin seikkoihin vaikuttamalla on mahdollista lisätä kilpailua rakennusalalla ja saada asuntojen hintoja laskuun. Nämä seikat käyvät ilmi myös kilpailu- ja kuluttajaviraston vuonna 2013 tekemästä selvityksestä, joka käsitteli asuntotuotannon kilpailun esteitä pääkaupunkiseudulla.

Pitkäjänteisyyttä asuntopolitiikkaan

Esityksissä painotettiin pitkäjänteistä asuntopolitiikkaa, erityisesti pitkäjänteistä maapolitiikkaa ja kaavoitusta. Tarja Laine esitti, kuinka hyvä yleiskaava voi nopeuttaa asemakaavoitusta. Yleiskaavan toteuttamisohjelma voi parhaimmillaan tukea kuntien muiden ohjelmien ja maapolitiikan pitkäjänteistä toteuttamista.

Pitkäjänteisyys on tärkeää luottamuksen ja yhteistyön parantamisessa julkisten toimijoiden ja rakentajien välillä. On katsottava rohkeasti vuoteen 2030. Asuntopolitiikan pitää tukea pitkäjänteistä työtä sen sijaan, että politiikan suunta muuttuu hallituksen vaihtuessa. Samalla on tärkeää pitää kiinni liikennehankkeista, kuten Länsimetrosta, Pisararadasta ja Helsinki-Riihimäki-rataosasta. Kaupungistuminen tulee vääjäämättä jatkumaan.

Lisää joustoa, vähemmän sääntelyä

Matti Vanhasen esityksestä kävi ilmi tarve lisätä seudullista kuntien välistä yhteistyötä. Kasvukeskuksien kehittämisen sijaan tulisi siirtyä tarkastelemaan kasvukäytäviä. Kaikista esityksistä kävi ilmi tarve vähentää sääntelyä ja lisätä joustavuutta lakien, määräysten ja ohjeiden soveltamisessa.

Hillevi Kaukosen mukaan liian pitkälle menevä ohjaus estää markkinoiden luontaisen toimivuuden. Ihmiset kaipaavat monipuolista tarjontaa. Asunnonostajien tarpeet tulisi voida ottaa huomioon.

Kaavoitusprosessin nopeus ja joustavuus ovat myös tärkeitä. Kaavoituksessa ylemmän tason kaavan tarkkuustaso määrittelee alemman tason kaavalle asetettuja vaateita ja kaavan toimeenpanoa. Mitä joustavammat määrittelyt ovat, sitä nopeammin kaavoitetulle alueelle saadaan rakennettua ja sitä nopeammin alue alkaa tuottaamaan myös verotuloja.

0 kommenttia | Kommentoi

Asuntorahasto tuo valtionbudjettiin lisää rahaa

27.03.2015 09.46

Valtiovarainministeriön maanantaina 23.3. julkaiseman raportin mukaan Suomen valtiontaloudessa piilevien riskien määrä on kasvanut jyrkästi. Valtio on viime vuosina elvyttänyt taloutta antamalla runsaasti takauksia, jolloin elvyttämistä voidaan tehdä budjetin ulkopuolelta. Helsingin Sanomissa 24.3 julkaistun artikkelin mukaan valtion takausten arvo on kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut. Suuri osa uusista takauksista ja tätä kautta riskeistä on kasautunut Finnveran ja Valtion asuntorahaston kautta yritystukiin ja asuntotuotantoon.

Kritiikki

Takaukset ovat valtiolle edullinen tapa rahoittaa maan taloutta. Ne voivat kuitenkin tulla myöhemmin valtiolle kalliiksi, jos riskit toteutuvat. Riskien toteutuminen on todennäköisintä heikompina taloudellisina aikoina, jolloin valtiontalous on muutenkin tiukoilla. Eurostatin mukaan Suomen valtion takaukset ovat EU:n huippua: alueen kolmanneksi suurimmat.

Valtiovarainministeriön raportti suhtautuu kriittisesti siihen, että taloutta tuetaan rahan sijaista tulevaisuuden riskeillä. Raportin takana oleva työryhmä suositteleekin, että muun muassa asuntorahasto sisällytettäisiin osaksi budjettia.

Valtiovarainministeriön finanssineuvos ja raportin kirjoittaneen työryhmän puheenjohtaja Sami Yläoutinen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa budjettikehysten kiertämisen tällaisilla järjestelyillä olevan arveluttavaa. Hän myös haluaisi lisää julkista keskustelua kotimaisten vastuiden kasvattamista. Eurokriisiin liittyvistä vastuista tällainen keskustelu oli mittavaa.

Todelliset vaikutukset

Meitä Pohjolassa, sekä suurta osaa Suomen kerrostaloasujista, koskettaa eniten juuri asuntorahasto. Asuntorahasto antaa rakennushankkeille takauksen, joka on yleensä 70 – 95 % hankkeen arvosta. Valtio saa takaussummasta takaisin melkein puolet verotuloina jo rakentamisen aikana. Rakennushankkeet myös työllistävät valtavasti henkilöitä suoraan rakennustyömaalla sekä alihankkijoilla. Puhutaan kansantaloudellisesti merkittävästä asiasta.

Aran historiassa ei ole tiettävästi koskaan tarvinnut kirjata merkittäviä määriä luotto- tai takaustappioita. Takauksella saadaan lisättyä rakentamista myös äkillisissä suhdanteiden vaihteluissa, sillä raha ei lähde valtion kassasta – rahaa pikemminkin tuodaan kassaan lisää verojen kautta.

Takaus mahdollistaa yksityisen pääoman hankkimisen rakennusprojekteille, mikä taasen mahdollistaa projektien käynnistämisen. Ilman Asuntorahaston takauksia asuntotuotanto voisi heikoissa talousoloissa pysähtyä – ja sitten nousukauden alkaessa havahdutaan asuntopulaan, mikä nostaa asuntojen hintoja. Täten Asuntorahaston takaamat hankkeet omalla tavallaan pitävät myös asumisen kustannukset kurissa.

Asuntorahaston takauslainamallia voisi selvittää myös infrahankkeisiin ja toimitilahankkeisiin, joilla on kansallisesti merkittävä vaikutus.

Epäkohta pikemminkin Arava-lainoissa

Asukkaan kannalta Asuntorasto täten mahdollistaa kohtuuhintaisen asumisen. Suurempi epäkohta löytyykin vanhoista Arava-lainoista. Jos viime vuonna asuntolainojen keskikorko oli noin 2,7 %, niin samaan aikaan vanhojen Arava-lainojen korko oli jopa 8 %. Näillä lainoilla on rahoitettu pienituloisille tarjottavien vuokra-asuntojen rakentamista. Lainojen korot ja kulut päätyvät tietenkin lopulta vuokralaisen maksettavaksi, ja hyvin mahdollisesti lopulta takaisin valtion harteille Kelan maksamina asumistukina.

Linkki Helsingin Sanomien juttuun.

Linkki valtiovarainministeriön raporttiin.

0 kommenttia | Kommentoi

Vieraskynä: Esteettömien asuntojen tarve on valtava, nyt tarvitaan yhteistyötä

13.03.2015 10.59

Raija hynynen

Seuraavan kirjoituksen on kirjoittanut asuntoneuvos Raija Hynynen ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osastolta. Hänen tehtäväalueisiinsa kuuluvat mm. erityisryhmien ja ikääntyneiden asuminen sekä asumisen tutkimus.

Ikääntyneiden ihmisten asumisen kehittäminen ja parantaminen on iso ja tärkeä asia, johon myös senioriasuminen olennaisesti liittyy.

Olemme ympäristöministeriössä tehneet tämän hallituskauden aikana hartiavoimin töitä ikääntyneiden asumisen hyväksi. Saimme aikaan ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman vuosille 2013−2017. Seuraavasta hallituksesta riippuu, jatketaanko sen toteutusta. Uskon kuitenkin, että asian tärkeys on huomattu yli puoluerajojen ja jatkoa seuraa.

Kehittämisohjelma hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä, jossa kuvataan koko asian mittakaavaa, ikääntyneiden asumisen nykytilannetta, tulevia tarpeita ja keskeisiä ratkaisuja. 

Kyse on keskeisesti olemassa olevan asuntokannan korjaamisesta vastaamaan paremmin ikääntyneiden tarpeita. Oleellista on myös ottaa uusien asuntojen tuotannossa huomioon esteettömyys ja asuntojen toimivuus myös ikääntyneiden kannalta. Asumisen vaihtoehdot, kuten senioritalot ja yhteisölliset asumisratkaisut, monipuolistavat tarjontaa.

Tarve ja tarjonta eivät kohtaa

Asuntokannan esteettömyyden lisääminen sekä peruskorjaamalla että uustuotannolla on hyvin tärkeää tulevaisuuden kannalta. Esteettömiä asuntoja tarvitsevat muutkin kuin ikääntyvät ihmiset, esimerkiksi liikuntarajoitteiset henkilöt ja lapsiperheet. Tilastokeskuksen väestöennusteeseen perustuen esteettömien asuntojen kysyntä olisi vuonna 2030 yli miljoona asuntoa.

Lisäksi ongelmana on se, että esteettömien asuntojen tarve ja tarjonta eivät aina kohtaa. Esteettömästä asunnosta eniten hyötyvät eivät välttämättä asu sellaisessa eikä ketään voi pakot-taa muuttamaan asunnosta toiseen. Tämäkin lisää esteettömien asuntojen tarvetta.
Jos esteettömiä asuntoja on tarjolla vähän, niiden nousee hinta paljon suhteessa esteellisiin asuntoihin.

Julkisuudessa on käyty keskustelua paljon mielikuvilla. Esteettömyysmääräysten on väitetty aiheuttavan isoja kustannuksia ja kalliiden asuntojen aiheuttama ongelma poistuisi esteettömyysmääräyksiä lieventämällä. Rakennuskustannuksiin vaikuttaa hyvin moni tekijä ja kustannukset poikkeavat kovasti eri puolella maata. Asuntojen hinnoissa puolestaan on kyse myös asuntomarkkinoiden toimivuudesta sekä asuntokysynnän ja -tarjonnan kohtaamisesta.

Enemmän hyötyä kuin kustannuksia

Ympäristöministeriön vuonna 2014 teettämän selvityksen mukaan esteettömyydestä johtuvat kerrostalojen rakentamiskustannukset ovat alhaiset suhteessa niistä saataviin hyötyihin. Kustannukset pysyivät esimerkkitapauksissa maltillisina myös, kun tehtiin määräysten mukaisen perustason ylittäviä esteettömyysratkaisuja. Rakentamismääräykset koskevat uudisrakentamista ja soveltuvin osin korjausrakentamista.

Monesti hintakeskustelu kilpistyy kylpyhuoneen kokoon, ja rakennusliikkeet ehdottavat ratkaisuna pienempiä kylpyhuoneita. Selvitystä tehdessämme pohdimme, kuinka pienen kylpyhuoneen alan toimijat haluaisivat rakentaa. 1970-luvulla rakennettiin 3–3,5 neliön kylpyhuoneita. Esteetön kylpyhuone voidaan rakentaa 4–4,5 neliöön. Puolen neliön suuruisen märkätilan kustannus ei voi ratkaista rakentamisen kalleuden ja asuntojen korkean hinnan ongelmaa. 

Kyse on hyvästä suunnittelusta. Kun suunnitellaan esteettömiä asuntoja ja asuinrakennuksia tehokkaasti, ei tehdä hukkatilaa. Tilaajalla on myös vastuu selkeästi tuoda esille millaisen suunnitelman haluaa ja haluaako esimerkiksi tehokasta esteettömyyttä. Kylpyhuoneiden koko on kasvanut myös asukkaiden toivomusten myötä. Esteettömyysmääräyksiä ei ole reilua syyttää silloin, kun huono suunnittelu tuottaa tehottomasti suuria kylpyhuoneita. 

Asunto- ja rakennusala on melko konservatiivinen, mikä näkyy myös suhtautumisessa esteettömyyteen. Onneksi Pohjola Rakennus Oy:n tammikuussa järjestämän seminaarin anti ja osallistujamäärä osoittivat, että asumisen arvomuutos aletaan pikkuhiljaa ottaa vakavissaan.

Alalla tulee päästä asialliseen ja rakentavampaan keskusteluun ja toimintaan, jotta yhdessä kehittäisimme tehokkaita ja innovatiivisia esteettömän asumisen ratkaisuja. Vuosikymmeniä jatkunut juupas-eipäs –keskustelu on hyödytöntä.

Raija Hynynen
Asuntoneuvos, PhD
Ympäristöministeriö
Rakennetun ympäristön osasto

1690 kommenttia | Kommentoi

Ensiasunnon hankkimista tuettava jatkossakin verohelpotuksin

26.02.2015 08.28

Edullisten asuntojen saatavuus on tärkeää varsinkin ensiasunnon ostajille ja työvoiman liikkuvuudelle. Kansliapäällikkö Hannele Pokan työryhmän 24.2.2015 esitys ensiasunnon hankinnan varainsiirtoverovapauden poistamisesta iskee pahasti kiville. Se antaa väärän signaalin juuri nyt, kun pitäisi rohkaista nuoria asumisen ja työelämän polulle.

Varsinkin vuokralla asuminen on kallistunut tasaiseen tahtiin. Viime vuonna vuokrat nousivat 3,5 prosenttia. Tilastokeskuksen laatiman asuntojen vuokratilaston mukaan vuokrat ovat nousseet vuodesta 2010 vuoden 2014 loppuun mennessä noin 15 prosenttia.

Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen keskimääräinen vuokrataso oli vuoden 2014 viimeisellä neljänneksellä koko maassa 12,94 euroa neliöltä ja pääkaupunkiseudulla 16,69 euroa neliöltä. Hidas talouskasvu ja lisääntynyt epävarmuus työpaikasta lisäävät vuokra-asuntojen kysyntää, minkä vuoksi vuokrat jatkavat nousuaan.

Omistusasuminen merkittävästi vuokra-asumista edullisempaa

Omistusasumisen kustannukset olivat viime vuonna noin 55 prosenttia vuokra-asumisen kustannuksista. Prosenttiosuus oli sama pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa.

Omistusasunnon hankkimista puoltavat alhainen korkotaso ja merkittävä ero omistus- ja vuokra-asumisen kustannuksissa: omistusasumisen kustannus asuntoneliötä kohden on seitsemän euroa kuukaudessa, kun taas vuokra-asumisen 13 euroa kuukaudessa.

Omistusasuja hyötyy pitkällä aikavälillä myös asunnon mahdollisesta arvonnoususta ja velan maksamisen jälkeen alhaisista asumismenoista. On myös muistettava, että etenkin pääkaupunkiseudulla vuokrat nousevat tällä hetkellä asuntojen hintoja nopeammin. Asuntohintojen ja korkotason nousu voi kuitenkin tehdä vuokra-asumisen omistusasumista houkuttelevammaksi.

Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen hillitsee asumisen kallistumista

Työvoiman liikkuvuuden ja kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi kasvukeskuksissa on varmistettava riittävä asunto- ja tonttitarjonta. Tällä hetkellä uusia asuntoja rakennetaan kasvukeskuksissa tarpeeseen nähden liian vähän.

Merkittävimpänä syynä riittämättömään asuntotuotantoon ja asumisen kalleuteen on pula tonttimaasta. Tämä edellyttää Rakennusteollisuus RT:n pääekonomistin Sami Pakarisen mukaan sitä, että valtio vastaa asuntopolitiikalla kaupungistumiskehitykseen ja tekee kuntien kanssa nykyistä enemmän yhteistyötä maapolitiikassa.

Monipuolinen tonttitarjonta mahdollistaa tarpeita vastaavan asuntotarjonnan ja eri asumismuodot ja toimivan kilpailun. Tarpeita vastaava asuntotarjonta taas edistää puolestaan työvoiman liikkuvuutta ja talouskasvua. Asuntojen kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen hillitsee asuntojen hintojen ja vuokrien nousua. Siksi aktiivisen tontti- ja kaavoituspolitiikan aika on nyt, kun rakentaminen on halpaa ja töitä tarvitaan.

0 kommenttia | Kommentoi

Suomi tarvitsee sekä kohtuuhintaisia asuntoja että työtä

26.01.2015 07.30

Kohtuuhintaisesta asuntotuotannosta puhutaan jatkuvasti. Silti tuntuu, että mitään ei tapahdu. Tämän tunnusti myös asuntoministeri Pia Viitanen Pohjola Rakennuksen järjestämässä Asumisen arvomuutos -seminaarissa.

Hänen mukaansa asuntopolitiikassa on puhuttu samoista asioista jo vuosia, ja nyt on yhdessä tekemisen aika. Ministeri peräsi asuntopolitiikkaan tupo-otetta käyttäjän ehdoin. Nähtäväksi jää, tapahtuuko mitään?

Valitukset jumittavat investointeja

Kohtuuhintaisen asuntotuotannon perusta on oikein suunniteltu ja ajoitettu kaavoitus. Merkittäviin kaavoihin voitaisiin valita toteuttaja eli kumppani heti alkuvaiheessa. 

Nykyisin tuotetaan kiireellä kaavoja, mutta niiden laatuun ei kiinnitetä huomiota. Poikkeuksia tästä ovat Vantaa, Jyväskylä ja Oulu, joissa on järkeviä tontteja tarjolla ja rakennusluvat käsitellään sujuvasti. 

Kaavoihin liittyvien valitusten vuoksi on maassamme nyt jumissa miljardien eurojen edestä rakennushankkeita. Pelkästään viranomaisten toimiin liittyvien valitusten vuoksi on investointeja pysäytetty vajaan neljän miljardin euron edestä. Näiden hankkeiden toteutuksella olisi todella merkittävä vaikutus työllisyyteen. Viranomaisten ei pitäisi keskustella toistensa kanssa valittamalla. Se ei poista asuntopulaa eikä helpota työllisyyttä.

Epävakaassa taloudellisessa tilanteessa ja laskusuhdanteessa asunto- ja infrarakentamisella saadaan työllisyyttä lisättyä nopeasti. Valtion kannattaa tukea vuokra-asumista suoraan rakentamisen kautta järkevillä, rohkeilla investoinneilla.

Miljoonan euron sijoitus rakentamiseen työllistää 15 henkilötyövuotta. Kolmen tuhannen uuden kohtuuhintaisen asunnon rakentaminen olisi noin 450 miljoonan euron investointi. Se ei maksa valtiolle välttämättä mitään muuta kuin takauksen ja korkosuojauksen. Työllistävä vaikutus olisi vajaat 6 800 henkilötyövuotta. Yhdessä työvoiman liikkuvuuden lisääntymisen kanssa voisi kasvukeskuksissa työllistyä noin 10 000 henkilöä.

Joustoa rakennusmääräyksiin

Rakennusmääräyksiin tarvittaisiin myös nykyistä enemmän joustoa. Kohtuuhintaista asuntotuotantoa edistävät sopivien tonttien kaavoittaminen, asuntojen keskikokoon ja autopaikkoihin liittyvien määräysten poistamien, selkeät julkisivut, yhteistilojen minimointi sekä parvekkeiden ja kylpyhuoneiden koon pienentäminen.

Yksinkertaisilla ratkaisuilla voidaan säästää rakentamiskustannuksia esimerkiksi pääkaupunkiseudulla noin 1 500 euroa neliöltä.

Juha Metsälä

0 kommenttia | Kommentoi

Perintöveron poisto tuplaisi verotuksen ja lukkiuttaisi asuntokauppaa

26.11.2014 08.34

Näin vaalien alla löytyy paljon poliittista tahtoa perintöveron poistamiseksi. Ruotsissa perintöveron poistosta päätettiin vuonna 2004 ja Norjassa tänä vuonna. On melko todennäköistä, että Suomessa tullaan kulkemaan samaa tietä.

Perintöveron poistaminen on tietenkin hyvä asia mm. yritysten sukupolvenvaihdosten yhteydessä, mutta asuntomarkkinoille sillä saattaa olla katastrofaaliset seuraukset, jos markkinat lukkiutuvat kuten Ruotsissa. Se johtuisi siitä, että perintöveron poisto kaksinkertaistaa monen perijän maksaman veron, kun myyntivoitosta pitää maksaa perintöveroa (10 - 16 prosenttia) tuplasti isompi myyntivoittovero (30 - 16 prosenttia). Käytännössä asunnot pidettäisiin itsellä tai annettaisiin vuokralle. Perittyjen asuntojen myyminen tyssäisi veroon ja muutto isompiin asuntoihin ja työpaikkojen perässä hidastuisi entisestään.

Asunto on myös yksityistalouksien suurin omaisuuserä ja vakuuspotti. Pahimmassa tapauksessa vakuudet laskisivat ja pankit vaatisivat lisää vakuuksia, mikä lisäisi velkaongelmia ja hidastaisi asuntokauppaa entisestään.

Perintövero ja myyntivoittovero samalle viivalle

Ruotsissa asuntojen myyntivoitoista täytyy maksaa veroa 22 prosenttia. Tämä on aiheuttanut yhdessä muiden korkeiden transaktiokustannusten kanssa tilanteen, jossa asuntomarkkinat toimivat jähmeästi ja vanhemmat ihmiset eivät halua verojen takia muuttaa pienempiin asuntoihin ja nuoremmille ihmisille ei ole tarjolla suurempia asuntoja.

Mahdollinen perintöveron poisto tulee toteuttaa niin, että se ei kiristä nykyisestä niiden ihmisten verotusta, jotka haluavat myydä perinnöksi saamansa omaisuuden. Perintöveron poiston jälkeenkin verottajan tulee pitää huolta siitä, että perinnöksi saadun kiinteistön myynnin verotus säilyy maltillisena. Sen ei tule kiristyä nykyisestä 10 - 16 prosentin tasosta.

EU:ssa asuntojen myyntivoittojen verotuksen keskitaso on noin 15 prosenttia. Suomessa verotuksen ei tulisi olla ainakaan tätä korkeampi.

0 kommenttia | Kommentoi

Korkea verotus jähmettää asuntomarkkinoita

03.11.2014 08.10

Juha 5 9 2014-1

Verokarhu rohmuaa 100 000 euroa uuden kaksion hinnasta pääkaupunkiseudulla

Suomessa ja varsinkin pääkaupunkiseudulla asuntojen kalleus alkaa estää jo työvoiman muuttamista työn perässä, mikä voi heijastua koko kansantalouteen. Kalliiden asuntojen takana eivät kuitenkaan ole ahneet rakennusliikkeet, vaan verotus.

Uuden kerrostaloasunnon hinnasta on 40 - 45 prosenttia veroja ja veroluonteisia maksuja. Pääkaupunkiseudulla tavanomaisesta asunnon 5 000 euron neliöhinnasta verojen ja veroluonteisten maksujen osuus on yli 2 000 euroa. Tampereella uuden asunnon ostaja maksaa veroja ja veroluonteisia maksuja yli 1 200 euroa alueelle tyypillisestä noin 3 000 euron neliöhinnasta. Uuden 50 neliön asunnon hinnasta pääkaupunkiseudulla on verojen ja veroluonteisten maksujen osuus peräti noin 100 000 euroa ja Tampereella noin 60 000 euroa.

Varainsiirtovero vähentää omistusasujien muuttohalukkuutta

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on tutkimuksessaan kritisoinut varainsiirtoveron nostoa, sillä muuttamisen vähentyminen merkitsee usein asumista perhekokoon, tuloihin ja asunnon sijaintiin nähden epätarkoituksenmukaisessa asunnossa. Lisäksi varainsiirtovero jumiuttaa asuntokauppaa. Tutkimusten mukaan varainsiirtoveron nousu yhdellä prosenttiyksiköllä vähentää asuntokauppoja noin 10 - 20 prosenttia.

Onkin kiinnostavaa nähdä näin vaalien alla, mihin päättäjämme kallistuvat – työmarkkinoiden joustoa lisääviin ratkaisuihin kuten uusien omistusasuntojen varainsiirtoveron keventämiseen. Yleisesti asumiseen liittyvän verotuksen keventäminen olisi järkevä ratkaisu, joka hyödyttäisi sekä vuokralla että omassa asunnossa asuvia. Asunnon ostamisen, omistamisen, vuokraamisen sekä muuttamisen työn perässä tulee olla jatkossakin kannattavaa.

791 kommenttia | Kommentoi

Blogiarkisto

Kirjoittajasta

Juha blogiPohjolan konsernijohtaja ja omistaja Juha Metsälä on vetänyt menestyvää rakennus- ja kiinteistöalan yritystä vuodesta 1989. Blogissaan Juha kertoo rakentamisesta ja siihen vaikuttavista ilmiöistä.